Onko tasevapautus hyvää verolainsäädäntöä? – Tarkastelussa erityisesti uusi EVL 18 b.6 §

Abstract

Suomessa korkojen vähennyskelpoisuutta yritysten verotuksessa on rajoitettu kohdennetusti elinkeinoverolain korkovähennysrajoituksella. Sääntelyyn sisältyy kuitenkin tasevapautukseksi kutsuttu poikkeus, jonka soveltuessa korkovähennysrajoitusta ei sovelleta verovelvollisen korkomenoihin lainkaan. Tasevapautus on siis merkittävä poikkeus korkovähennysrajoituksesta. Tasevapautusta on muutettu viime vuosina nopeaan tahtiin; uusinta lakimuutosta ja siihen sisältyvää EVL 18 b.6 §:ää on sovellettu vuoden 2023 alusta alkaen. Tutkielmassa tarkastellaan tasevapautussääntelyn nopean muutostahdin syitä, sekä sääntelyn oikeustilaa. Oikeustilan systematisoinnin ja tulkinnan lisäksi sääntelyä tarkastellaan hyvän verolainsäädännön ominaispiirteiden näkökulmasta, joiden avulla hahmotetaan sääntelyn vahvuuksia ja heikkouksia, sekä keinoja sääntelyn kehittämiseen. Tutkielman päämetodina on lainopillinen tutkimusmenetelmä. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeustaloustieteellistä tutkimusmenetelmää, jonka lisäksi sääntelyn historiaa ja sen taustalla vaikuttavia syitä tarkastellaan myös oikeushistoriallisesta ja veropoliittisesta näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa tutkimusotetta sääntelyn kehittämismahdollisuuksien analysoinnissa.Tutkielman perusteella tasevapautuksen nopea muutostahti näyttää johtuvan lähinnä veropoliittisista syistä. Vaikka tasevapautuksen oikeustila onkin osin selkeytynyt viime vuosina, voidaan sääntelyn nykytilaa luonnehtia epätyydyttäväksi hyvän verolainsäädännön ominaispiirteiden näkökulmasta. Useista muutoksista huolimatta sääntely sisältää edelleen oikeusvarmuutta heikentäviä tulkintakysymyksiä, sekä lain sanamuodon ja lainsäätäjän tarkoituksen välisiä ristiriitoja. Uusi EVL 18 b.6 § ei myöskään helpota tilannetta, ja erityisesti sen soveltamiseen liittyvän näyttövelvollisuuden toteuttaminen vaikuttaa verovelvollisen kannalta haastavalta. Tasevapautussääntelyn nopean muutostahdin lopputuloksena on siis poikkeuksellisen monimutkainen sääntelykokonaisuus, jonka sovellettavuus jättää paljon toivomisen varaa. Mikäli sääntelyyn aiotaan tehdä vielä uusia muutoksia, olisi niiden hyvä keskittyä sääntelyn yksinkertaistamiseen, tai ainakin sääntelyyn liittyvien tulkintakysymysten selventämiseen. Tasevapautuksen poistaminen kokonaan voisi olla myös perusteltua, mutta lähivuosina sitä ei voida pitää kovin toivottavana vaihtoehtona sääntelyyn tehtyjen uusien muutosten vuoksi. Sääntelyn kehittämistarpeiden analysoinnissa tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, miten EU-tason hankkeet tulevat vaikuttamaan sääntelyyn tulevaisuudessa.