Tilirahan vakuuskäyttö sähkön johdannaismarkkinoiden keskusvastapuoliselvityksessä : verrattuna vakuudettomien pankkitakausten vakuuskäyttöön

Abstract

Tutkimus tarkastelee tilirahan vakuuskäyttöön liittyvää Euroopan unionin (EU) sääntelyä sähkön johdannaismarkkinoiden keskusvastapuoliselvityksessä ja tarjoaa kattavan yleiskuvan aihepiiriin liittyvästä voimassa olevasta sääntelystä. Tutkimus keskittyy erityisesti käsittelemään tilirahan rajat ylittävään vakuuskäyttöön liittyviä oikeudellisia kysymyksiä koskien saatavan siirrosta kolmansille aiheutuvia vaikutuksia, sekä näihin liittyviä oikeudellisia riskejä keskusvastapuoliselvityksessä. Nämä oikeudelliset riskit ovat seurausta kansallisten esineoikeusjärjestelmien eroista, rahoitusvakuusdirektiivin tulkinnallisesta ja täytäntöönpanollisesta epävarmuudesta ja puuttuvista lainvalintasäännöistä koskien saatavien siirrosta kolmansille aiheutuvia esineoikeudellisia vaikutuksia.

Tutkimus on lainopillinen, sillä se pyrkii hahmottamaan tilirahan vakuuskäyttöön liittyvän sääntelyn jäsentymistä osana sähkön johdannaismarkkinoiden sääntelykokonaisuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaiseksi keskusvastapuolen, sekä määritysosapuolten ja näiden asiakkaiden johdannaissopimuksiin liittyvä vastapuoliriski muodostuu voimassa olevan oikeuden mukaan sähkön johdannaismarkkinoiden keskusvastapuoliselvityksessä, kun vakuutena käytetään tilirahaa verrattuna siihen, että vakuutena käytetään vakuudettomia pankkitakauksia. Tavallisesti tilirahaa pidetään varsinkin vakuudensaajan vastapuoliriskin kannalta lähes poikkeuksetta parempana vakuusmuotona kuin vakuudettomia pankkitakauksia. Tästä syystä, vaikka tutkimuksen painopiste on tilirahan vakuuskäytössä, on vakuudettomien pankkitakausten vakuuskäytön tarkastelu tutkimuksessa perusteltua, sillä vakuusmuotojen vertailun tarkoituksena on suhteuttaa vallitsevaa käsitystä tilirahasta vakuusmuotona.

Yhteenvetona tutkimustuloksista voidaan todeta, että tiliraha vaikuttaisi tarjoavan vakuusmuotona keskusvastapuolelle odotetusti paremman suojan vastapuoliriskiltä kuin vakuudettomat pankkitakaukset. Sen sijaan tilirahan vakuuskäyttöön näyttäisi liittyvän enemmän riskejä määritysosapuolien ja näiden asiakkaiden vastapuoliriskin kannalta kuin vakuudettomien pankkitakausten käyttöön. Tämä johtuu siitä, että keskusvastapuolet edellyttävät tavallisesti, että määritysosapuolet luovuttavat johdannaissopimuksien vakuutena toimivan tilirahan joko omistusoikeuden siirron tai vakuusjärjestelyn perusteella, joita molempia käytettäessä määritysosapuoli altistuu vastapuoliriskille keskusvastapuolta kohtaan. Suurimman vastapuoliriskin tilirahan vakuuskäytöstä keskusvastapuoliselvityksessä vaikuttaisi kantavan kuitenkin määritysosapuolien asiakkaat. Tämän havaittiin tutkimuksessa olevan seurausta EU:n esineoikeudellisen sääntelyn oikeusvarmuuden puutteesta ja tästä aiheutuvista oikeudellisista riskeistä keskusvastapuoliselvityksessä käytettyjen omnibustilien yhteisasiakaserottelussa. Koska osassa oikeusjärjestelmiä tilirahojen yksilöitävyydeltä edellytetään, että tilirahat on erotettu erillisille tileille, saattaa omnibustilien yhteisasiakaserottelua käytettäessä määritysosapuolien asiakkaiden kannalta olla riskinä, että niiden johdannaissopimuksien vakuudeksi luovuttamien tilirahojen katsotaan sekoittuvan määritysosapuolen varoihin ja siten esimerkiksi osaksi maksukyvyttömän määritysosapuolen konkurssipesää.