Puolustustilalain liikkumisvapautta rajoittavien säännösten ongelmat

Abstract

Puolustustilalaki voidaan saattaa voimaan Suomeen kohdistuvan sodan aikana sekä siihen rinnastettavissa vakavasti yleisen järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavissa sisäisissä, väkivaltaisissa levottomuuksissa, joilla pyritään kumoamaan tai muuttamaan perustuslain mukainen valtiojärjestys. Kyseessä on poikkeuslaki, jonka mahdollistamat perusoikeuspoikkeukset ovat perustuslain kanssa ristiriidassa. Puolustustilalain 8 §, 9 §, 12 § ja 23 §:ssä poiketaan perustuslain 9 §:ssä turvatusta liikkumisvapaudesta.

Tutkielmassa pääpaino on liikkumisvapautta rajoittavien säännösten menettelyllisen puolen tarkastelussa, vaikka säännösten aineellisia edellytyksiä tutkitaan myös. Tutkimuskysymyksenä on se, onko säännösten menettelyllisestä puolesta säädetty riittävällä tarkkuudella. Tarkastelussa olevista säännöksistä keskitytään eniten lain 9 §:ään, jossa säädetään turvasäilöön määräämisestä ja sen tehosteena olevasta yhteydenpidon rajoituksesta. Turvasäilöstä ei ole säädetty muualla lainsäädännössä, eikä se ole pakkokeino. Kuitenkin säännöksessä on viitattu pakkokeinolakiin ja tutkintavankeuslakiin. Puolustustilalain kokonaisuudistusta ei ole tehty sen voimaantulon jälkeen, vaikka Suomen oikeusjärjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia tuon jälkeen, kuten perusoikeussuojan vahvistuminen perusoikeusuudistuksen yhteydessä.

Kyseessä on lainopillinen tutkielma ja se perustuu kirjalliseen materiaaliin. Tutkielmassa tutkitaan lain sisältöä ja lähteinä on käytetty lain esitöitä, kuten hallituksen esityksiä ja valiokuntien mietintöjä. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty keskeistä kriisilainsäädännön kirjallisuutta sekä perusoikeuksien ja prosessioikeuden keskeisiä teoksia.

Tutkielmassa selviää, että puolustustilalain 9 §:n perusteella viranomaisten on lähes mahdoton toimia, sillä menettelyllisestä puolesta ei ole säädetty riittävällä tarkkuudella. Turvasäilövankien yhteydenpidon rajoittamiselle ei ole säädetty juurikaan mitään rajoituksia eikä keskeinen oikeusturvan tae eli muutoksenhaku säännösten perusteella ole selvää. Turvasäilöön määräämisen aineellisista edellytyksistä tulisi myös käydä uudelleen keskustelua, sillä tällaisenaan lainsoveltajille on jätetty liikaa tulkintavastuuta epämääräisten käsitteiden käytöllä.

Tutkielman perusteella on selvää, että puolustustilalain kokonaisuudistus tulee tehdä välittömästi. Lain menettelytapasäännökset on uudistettava niin, etteivät ne ole lain sisällä keskenään ristiriitaisia eikä viittauksia muihin lakeihin käytetä.