Eturauhassyöpäpotilaiden passiiviseurannan toteutus Tyksin alueella vuosina 2010–2021

Abstract

Eturauhassyövän yhtenä hoitomuotona on passiiviseuranta, joka ei sen määritelmän mukaan ole varsinaista seurantaa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka paljon passiiviseurattuja potilaita on ja miten heidän hoitonsa on toteutettu Tyksin alueella annetulla aikavälillä. Aineistona oli kaikki eturauhassyöpädiagnoosiin saaneet potilaat Tyksin alueella vuosina 2010–2021. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti potilasasiakirjojen ja urologian laaturekisterin pohjalta. Potilaat jaettiin ensin eri hoitomodaliteetteihin ja tämän jälkeen tarkasteltiin erikseen passiiviseurantaa. Lisäksi tutkittiin mitkä tekijät vaikuttivat passiiviseurannan valintaan hoitomuotona ja kuinka usein näitä potilaita seurattiin eturauhassyövän osalta. Passiiviseurantaan päädytään diagnoosihetkellä verrattain harvoin. Noin 2 %:lla tutkimuspotilaista passiiviseuranta oli ensisijainen hoitomodaliteetti. Teksteissä korostui yleensä ns. watchful waiting -tyylinen lähestymistapa, joka ei täytä varsinaisen aktiiviseurannan kriteereitä. Yleensä PSA:ta seurattiin urologian poliklinikan puolelta harvakseltaan (6-12kk välein), kunnes siirryttiin avoterveydenhuollon vuosittaiseen PSA-seurantaan urologin ohjeiden sekä hälytysrajan kanssa. Passiiviseuranta on huomattavasti yleisempää toisen linjan hoitomodaliteettina, mutta tässä tutkimuksessa keskityttiin diagnoosihetken hoitomodaliteettien jakautumiseen ja muut passiiviseuratut potilaat rajattiin aineistosta pois.