Christfried Ganander tietokirjailijana.Tautien ja tilojen sekä niiden aiheuttajien nimitykset ja kuvaukset sekä tiedon välittyminen Eläinden Tauti-Kirjassa

Abstract

<p>Christfried Gananderin (1741‒1790) <em>Eläinden Tauti-Kirja</em> (1788) on opaskirja eläintenkasvattajille. Se edustaa valistusajan ihanteita, hyötyä ja edistystä, jotka tässä yhteydessä tarkoittavat pyrkimystä ratkaista kotieläinten terveysongelmia rohtojen ja hyviksi koettujen, tietoon perustuvien käytäntöjen avulla. Teoksella on ruotsinkielisiä esikuvia, ja merkittävä määrä sen sisällöstä on ruotsista käännettyä.</p><p>Kirjoittaessaan 1700-luvun talonpojille suunnattua opasta Ganander joutui arvioimaan lukijan tiedollista ja kielellistä kompetenssia. Suomenkielisen lääketieteen terminologian systemaattista kehittämistä saatiin odottaa seuraavalle vuosisadalle asti. Tässä artikkelissa selvitetään sekä teoksen itsensä että muun kirjallisen materiaalin valossa sitä, miten hyvin kohdeyleisö saattoi ymmärtää Gananderin ohjekirjan tekstiä.</p><p><em>Eläinden Tauti-Kirjassa</em> ei ole sisällysluetteloa, mutta aakkostettu hakemisto johtaa kirjan käyttäjän tarvitsemansa tiedon ääreen. Hakemisto kattaa kaikki kirjan artikkelit, ja artikkeleihin voi päätyä useamman hakusanan kautta. Hakulausekkeiden ensimmäisenä sanana on tavallisesti taudin, eläimen, ruumiinosan tai taudinaiheuttajan nimi. </p><p>Teos käsittelee eri kotieläinlajeja ja pyrkii kuvailemaan niiden sairauksia monipuolisesti. Tämä asetelma on tekstin loogisen etenemisen kannalta haastava. <em>Eläinden Tauti-Kirjan</em> artikkelit eivät ole yhteismitallisia. Osa niistä auttaa lukijaa diagnoosin tekemisessä, kun taas osa etenee taudinnimityksestä suoraan hoito-ohjeisiin, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja on arvellut lukijan riittävän hyvin tuntevan arkikieleen pohjautuvia taudinnimityksiä. Ymmärrettävyyden parantamiseksi saatettiin toisinaan käyttää tukena synonyymeja ja ruotsinkielisiä käännösvastineita. </p><p>Monet <em>Eläinden Tauti-Kirjan</em> hakemistosta ja leipätekstistä poimituista tautien, tilojen, oireiden ja taudinaiheuttajien nimityksistä ovat käytössä sekä ihmisistä että eläimistä puhuttaessa. Katsaus ajan muuhun kirjallisuuteen, kuten lääketieteen ohjesanastoihin, osoittaa, että ne ovat suurelta esiintyneet kirjakielessä jo ennen Gananderia.</p>