Vakaata kassavirtaa vai valikoivaa riskinottoa? : Laadullinen haastattelututkimus institutionaalisten sijoittajien infrastruktuurisijoittamisesta

Abstract

Infrastruktuurin merkitys taloudellisen kehityksen, yhteiskunnallisen toimintakyvyn ja pitkän aikavälin investointitarpeiden kannalta on korostunut 2020-luvulla voimakkaasti. Samalla infrastruktuurisijoittaminen on noussut aiempaa näkyvämmin institutionaalisten sijoittajien kiinnostuksen kohteeksi. Erityisesti energiasiirtymä, digitalisaatio, julkisen sektorin rahoitusrajoitteet, geopoliittinen epävarmuus ja kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät investointitarpeet ovat muuttaneet infrastruktuurin asemaa sekä yhteiskunnallisena investointi kohteena että sijoitusmarkkinoilla. Tämä tutkielma tarkastelee, miksi institutionaaliset sijoittajat kasvattavat allokaatiotaan infrastruktuuriin, miten infrastruktuurisijoittamista toteutetaan käytännössä sekä millaisia hyötyjä ja haasteita siihen nykyisessä markkinaympäristössä liitetään.

Tutkielman tavoitteena on tuottaa syvällisempää ymmärrystä institutionaalisten sijoittajien infrastruktuurisijoittamista koskevista perusteluista, käytännöistä ja arviointitavoista suomalaisessa toimintaympäristössä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu portfolioteorian, päämies-agenttiteorian ja institutionaalisen teorian varaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, ja empiirinen aineisto koostuu puolistrukturoiduista asiantuntijahaastatteluista. Tutkimusote on toiminta-analyyttinen, ja sen tavoitteena on muodostaa syvällinen ymmärrys institutionaalisten sijoittajien infrastruktuuriallokaatioon liittyvistä ajureista, toteutusmalleista sekä omaisuusluokkaan liitetyistä hyödyistä ja haasteista.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että institutionaalisten sijoittajien kiinnostus infrastruktuuriin muodostuu usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Infrastruktuurilta haetaan hajautushyötyjä, kilpailukykyistä riski-tuottosuhdetta, vakaampaa kassavirtaa sekä ainakin osittaista suojaa inflaatioympäristön muutoksia vastaan. Omaisuusluokan houkuttelevuus määrittyy kuitenkin kohdekohtaisesti kassavirran laadun, sääntelykehyksen, riskiprofiilin, toteutusmallin ja sijoittajan omien tavoitteiden perusteella. Infrastruktuurisijoittamisen käytännön toteutustapa määräytyy pitkälti sijoittajan resurssien, osaamisen ja organisaatiorakenteen perusteella. Siksi rahastomuotoinen sijoittaminen on hallitseva toteutusmalli. Tutkimuksen perusteella infrastruktuurisijoittamiseen liitetään edelleen merkittäviä hyötyjä, mutta niiden toteutuminen on 2020-luvun markkinaympäristössä aiempaa ehdollisempaa ja kohdekohtaisempaa. Epälikvidisyys, sääntely- ja regulaatioriski, geopoliittinen epävarmuus sekä korkoympäristön muutokset tekevät infrastruktuurisijoituksista aiempaa valikoivamman omaisuusluokan. Tutkielman perusteella niiden houkuttelevuus riippuu kuitenkin aina kohteen ominaisuuksista, toteutustavasta ja sijoittajan omista tavoitteista.