Rajatun riskin valmistustoimintamalliin siirtymisen siirtohinnoittelukohtelu

Abstract

Verotuksessa konsernin tulot ja menot on kohdistettava erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti oikeassa suhteessa konserniyhtiöille. Etuyhteydessä tehtävien liiketoimien hinnoittelu tulee tapahtua markkinaehtoisesti, eli etuyhteysliiketoimen ehtojen tulee vastata sellaisia ehtoja, joita toisistaan riippumattomat osapuolet vertailukelpoisessa tilanteessa noudattaisivat. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyiden yhteydessä tämä niin kutsuttu siirtohinnoittelu nousee keskeiseen rooliin, sillä muutokset yksittäisten konserniyhtiöiden toiminnoissa, varoissa tai riskeissä vaikuttavat niiden markkinaehtoiseen tulonmuodostukseen, valtioiden verotusvallan jakautumiseen sekä veropohjan muodostumiseen ja säilymiseen. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta tarkastelun kohde huomioiden myös liiketaloudelliset näkökulmat ovat keskeisessä asemassa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella rajatun riskin valmistusmalliin siirtymiseen liittyviä siirtohinnoitteluriskejä ja antaa vastaus siihen, miten järjestely voidaan markkinaehtoperiaatteen vaatimalla tavalla hyväksyttävästi toteuttaa. Tutkielman keskeinen tarkastelunkohde on, siirtyykö järjestelyssä jotain arvokasta, josta tulisi markkinaehtoperiaatteen mukaisesti maksaa korvaus ja miten markkinaehtoinen korvaus tulisi uudelleenjärjestelyn yhteydessä määrittää. OECD:n siirtohinnoittelumenetelmät eivät lähtökohtaisesti sovellu uudelleenjärjestelystä maksettavan korvauksen arviointiin, joten tukea on haettava rahoitusteorian mukaisista arvonmääritysmenetelmistä. Menetelmien soveltamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon markkinaehtoisen hinnan standardin asettamat vaatimukset, kuten kaksipuolinen tarkastelu ja osapuolten realistiset vaihtoehdot järjestelylle. Kassavirtaperusteisista arvonmääritysmenetelmistä ylijäävän tuoton menetelmää voidaan pitää tarkasteltavassa tilanteessa soveltuvimpana. Lähtökohtana arvonmäärityksessä on jatkuva liiketoiminta (ongoing concern), minkä lisäksi markkinaehtoisessa korvauksessa tulee myös huomioida järjestelyssä siirtyvä liikearvo. Epävarmasta oikeustilasta huolimatta markkinaehtoperiaatteen soveltamien ei tulisi perustua puhtaasti kirjallisiin sopimuksiin, vaan keskeistä on tunnistaa todelliset liiketoimet, joiden mukaisesti markkinaehtoinen siirtohinta tulee määrittää. Erityisesti liiketoiminnan uudelleenjärjestelyissä tuleekin varmistua siitä, että osapuolten tosiasiallinen toiminta ja tehdyt sopimukset vastaavat toisiaan.