Sädehoidon kohdetilavuuden ulkopuoliset absorboituneet annokset

Abstract

Sädehoidossa potilaan kokonaissäteilyannokseen vaikuttavat useat tekijät. Tässä tutkielmassa perehdyttiin ulkoisen sädehoidon säteilyannoksiin hoitokohteen ulkopuolella. Antropomorfista fantomia sädetettiin kaarihoidolla ja laatikkotekniikalla kahteen eri kohteeseen, eturauhaseen ja aivokasvaimeen.

Eturauhasen ja aivojen sädetyksessä etäisyyksillä 0-22 cm PTV:n (planning target volume) keskikohdasta mitatut annokset olivat pienempiä kaarihoidossa verrattuna laatikkotekniikkaan. Siirryttäessä kauemmas hoitokohteesta laatikkotekniikan annokset laskivat nopeammin ja kaarihoidon annostasoja pienemmiksi. Eturauhasen sädetyksessä PTV:tä lähimmässä mittauspisteessä 12,5 cm:n etäisyydellä PTV:n keskikohdasta laatikkotekniikalla mitattu annos oli noin kaksi kertaa suurempi kuin kaarihoidolla. Etäisyyksillä 32,5-72,5 cm PTV:n keskikohdasta hoitomenetelmien keskimääräinen ero oli 0,047 prosenttiyksikköä. Aivojen sädetyksessä PTV:tä lähimmässä mittauspisteessä annosten ero oli 0,33 prosenttiyksikköä ja laatikkotekniikalla mitattu annos oli 1,8 kertaa suurempi kuin kaarihoidolla. Etäisyyksillä 35-82,5 cm PTV:n keskikohdasta keskimääräinen ero oli 0,013 prosenttiyksikköä. Mittauksissa havaittiin aivojen sädetyksessä paikallinen maksimi annoksissa alavatsan alueella 65-70 cm etäisyydellä PTV:n keskikohdasta.