Asiantuntijuuden rakentuminen uudessa organisaatiossa liikunnan ja urheilun alalla

Abstract

Liikunnan ja urheilun ala muodostaa monimuotoisen toimintakentän, jossa asiantuntijatyötä tehdään niin julkisissa organisaatioissa, järjestöissä kuin urheiluseuroissakin. Toimintaa leimaavat verkostomainen yhteistyö, projektiluonteisuus sekä rahoituksen keskeinen rooli, sillä organisaatioiden ja seurojen toiminta on usein riippuvaista määräaikaisesta hankerahoituksesta ja ulkopuolisista resursseista. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia asiantuntijatyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle, erityisesti tilanteissa, joissa työntekijä aloittaa työskentelyn uudessa organisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella asiantuntijuuden rakentumista liikunnan ja urheilun alan asiantuntijatehtävissä, kun asiantuntija siirtyy uuteen organisaatioon. Tutkimuksessa keskityttiin siihen, millaisista tekijöistä asiantuntijuuden kokemuksellinen rakentuminen koostuu työn alkuvaiheessa sekä mitkä tekijät tukevat tai estävät asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimus vastaa tutkimusaukkoon, jossa liikunnan ja urheilun alan asiantuntijuutta on aiemmin tarkasteltu pääosin osaamistarpeiden ja koulutuksen näkökulmista, mutta asiantuntijuuden kokemuksellista rakentumista uudessa organisaatiossa on tutkittu vain vähän. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla kahdeksalta liikunnan ja urheilun alan asiantuntijalta, jotka olivat työskennelleet nykyisessä organisaatiossaan alle kaksi vuotta. Aineisto analysoitiin refleksiivisen temaattisen analyysin avulla, jossa haastatteluaineistosta tunnistetut merkitykselliset ilmaukset koodattiin ja jäsennettiin teemoiksi tutkijan tulkinnan kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiantuntijuus ei näyttäydy valmiina ominaisuutena työn aloitusvaiheessa, vaan se rakentuu vähitellen työn arjessa, vastuissa ja vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa. Asiantuntijuuden rakentumista tukivat erityisesti osaamisen soveltaminen käytännössä, työn kokonaisuuden hahmottaminen, ammatillisen varmuuden vahvistuminen sekä sosiaalinen tuki ja tunnustus. Keskeisinä asiantuntijuuden rakentumista tukevina tekijöinä tunnistettiin selkeä työnkuva, suunnitelmallinen perehdytys, saavutettavissa oleva tuki, palaute sekä mahdollisuudet onnistumisen kokemuksiin. Vastaavasti asiantuntijuuden kehittymistä estivät epäselvät rakenteet, puutteellinen perehdytys, roolien ja vastuiden epäselvyys, ohjauksen ja palautteen vähäisyys sekä työn jatkuvuuden epävarmuus. Tutkimuksen tulokset korostavat asiantuntijuuden rakentumista sosiaalisena ja organisatorisena ilmiönä. Asiantuntijuuden kehittyminen ei ole yksinomaan yksilön vastuulla, vaan edellyttää organisaatiolta ja työyhteisöltä rakenteita ja käytäntöjä, jotka tukevat oppimista, vuorovaikutusta ja osaamisen kiinnittymistä työhön. Tutkimus tuottaa uutta ymmärrystä liikunnan ja urheilun alan asiantuntijuuden kokemuksellisesta rakentumisesta ja tarjoaa näkökulmia asiantuntijatyön sekä perehdytyskäytäntöjen kehittämiseen niukkojen resurssien ja muuttuvien rahoitusrakenteiden olosuhteissa.