Assertiivinen vuorovaikutus osana työhyvinvointia varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkin assertiivisuutta ja sen mahdollisuuksia työhyvinvoinnin työkaluna varhaiskasvatuksessa. Assertiivisuudella tarkoitetaan puolensa pitämisen taitoa ja sitä, että vuorovaikutuksessa pystytään huomioimaan omat ja toisen osapuolen oikeudet. Assertiivisuuden taustalla voidaan nähdä olevan ratkaisukeskeisyyden periaatteet, jotka painottavat aktiivista kuuntelemista ja sellaisten ratkaisujen löytymistä, joiden avulla kaikki vuorovaikutuksen osapuolet voivat olla tyytyväisiä. Etenkin hankalia asioita käsiteltäessä ratkaisukeskeisyys voi tarvita lisäkseen jämäkkyyttä, jonka avulla pystytään ilmaisemaan omia tarpeita ja tavoitteita selkeämmin. Varhaiskasvatus on naisvaltainen ala ja tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset pyrkivät vuorovaikutuksessaan yhteyteen pyrkivään puheeseen, jolloin he saattavat joustaa omista tavoitteistaan ja tarpeistaan. Assertiivisuuden avulla tällaisista vuorovaikutukseen liittyvistä stereotypioista voidaan päästä eroon. Kirjallisuuskatsauksen lähdeaineiston mukaan jokainen vuorovaikutustilanne voidaan ajatella olevan neuvottelutilanne, jossa neuvottelun osapuolet pyrkivät saavuttamaan itseään tyydyttävän tavoitteen. Johtajalla on tärkeä rooli siinä, millainen vuorovaikutusmalli työyhteisöön luodaan. Kun panostetaan assertiiviseen vuorovaikutukseen, panostetaan samalla työpaikan aineettomaan pääomaan, joka puolestaan tukee työntekijöiden kokemusta omasta kyvykkyydestä ja työhyvinvoinnista. Samalla vahvistetaan työnimua ja pitovoimatekijöitä varhaiskasvatuksessa.