Lapin lumoa ja luonnonhistoriaa. Luontokäsitys 1700- ja 1800-lukujen vaihteen eurooppalaisissa Lapin matkakertomuksissa

Abstract

Tutkin pro gradu –työssäni vuosien 1799-1806 välisenä aikana Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa matkanneen kolmen eurooppalaisen kirjoittajan luontokäsityksiä. Lähdeaineistonani käytän matkakertomuksia, jotka julkaistiin 1800-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana. Tutkimuksen tarkoitus on syventää aatehistoriallista ymmärrystä länsimaisen luontosuhteen kehityksestä varhaisromantiikan aikakaudella ja tarkastella Lapista rakentunutta kansainvälistä kuvaa matkailun näkökulmasta.

Tutkimustulokseni osoittavat, että Giuseppe Acerbin, Edward Daniel Clarken ja Leopold von Buchin matkakertomukset kuvastavat valistusajattelun inspiroimia käsityksiä Lapin haastavaksi koetusta luonnosta eurooppalaisen sivilisaation viimeisenä mantereen sisäisenä levittäytymishaasteena. Maanviljely, karjanhoito ja muu luonnon muokkaukseen tähtäävä toiminta rinnastetaan ajan hyötyoptimismin hengessä hyveellisiksi koettuihin pyrkimyksiin tuottaa järjestystä luontoon. Tätä järjestystä peilataan toistuvasti varsinkin saamelaisten elämäntapoja vastaan, joiden koettiin edustavan luonnon hallitsemattomia puolia.

Lapin luonto on kertomuksissa matkailijoiden jatkuvan luonnonhistoriallisen havainnoinnin kohteena. Pyrkimys luokitella ja ymmärtää eksoottisena esitetyn pohjoisen luonnon kasveja, eläimiä ja mineraaleja risteää paikoin kertomuksissa muun muassa romantiikkaan liitettyjen holistisuutta painottavien näkemysten kanssa. Luonnon objektiivinen havainnointi yhdistyy maisemien ja kokemusten herättämien tunnetilojen kuvailuihin ja filosofisempiin pohdintoihin ihmisen ja luonnon suhteesta. Lapin luonnosta löydettiin ajan maalauksellisten ihanteiden mukaisia maisemia, joita verrattiin toistuvasti Sveitsin yleviin vuoristoseutuihin. Myöhemmän Lapin turismin kehittymisen kannalta on merkityksellistä, että matkakertomukset korostavat Lapin alueellisena vetovoimatekijänä nimenomaan Lapin omintakeista luontoa ja sen irrallisuutta urbaaneista alueista.

Utilitaristisen luontokäsityksen ohessa matkailijat suhtautuivatkin Lapin luontoon vaihtelevissa määrin myös itseisarvoisena ja inhimillistä ajattelua jalostavana ympäristönä. Aineistot rakentavat siltoja myöhempään länsimaiseen luonnonsuojeluajatteluun ja esimerkiksi kansallispuistohankkeisiin. Toiveita esitettiin esimerkiksi Lapin luonnonvaraisten alueiden säilyttämisestä ihmisen toiminnan ulottumattomissa.