Tulevaisuudessa syntyvien kassavirtojen panttaus arvopaperistetun liiketoimintayhtiön konkurssissa TakSL 14 §:n näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan liiketoiminnan arvopaperistamisen toteutettavuutta Suomen oikeusjärjestelmässä erityisesti tulevaisuudessa syntyvien kassavirtojen panttauksen näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on kysymys siitä, voidaanko liiketoiminnasta tulevaisuudessa syntyvät kassavirrat tehokkaasti pantata erillisyhtiön hyväksi sekä millainen asema panttivelkojalla on liiketoimintayhtiön mahdollisessa konkurssissa. Tarkastelu kohdistuu erityisesti takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain vakuuden peräytymistä koskevan 14 §:n soveltamiseen.

Tutkimus on metodiltaan lainopillinen. Analyysi perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskirjallisuuteen ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Panttauksen edellytyksiä tarkastellaan panttioikeuden yleisten periaatteiden, kuten panttikohteen yksilöitävyyden, luovutus- ja ulosmittauskelpoisuuden sekä panttauksen julkivarmistuksen kautta. Lisäksi tarkastelussa hyödynnetään tarpeellisilta osin vertailua Englannin oikeuteen, jossa liiketoiminnan arvopaperistaminen on vakiintuneempi rahoitusjärjestely.

Tutkielmassa havaitaan, että tulevaisuudessa syntyvien kassavirtojen panttaus on lähtökohtaisesti mahdollista Suomen oikeudessa, mikäli panttikohde voidaan riittävästi yksilöidä ja panttauksen julkivarmistus toteutetaan asianmukaisesti. Keskeinen oikeudellinen epävarmuus liittyy kuitenkin takaisinsaantilain 14 §:n soveltamiseen ja vakuuden peräytymiseen julkivarmistuksen viivästymisen perusteella. Lisäksi epäselvää on, tulisiko panttausta arvioida vakuusmassana vai yksittäisten saatavien kautta. Tutkielmassa esitetään, että liiketoiminnan arvopaperistamisen erityispiirteet puoltavat vakuusmassa-ajattelun soveltamista, mikä vähentäisi takaisinsaantiriskiä ja vahvistaisi panttivelkojan asemaa konkurssissa. Tulokset viittaavat siihen, että liiketoiminnan arvopaperistaminen on toteutettavissa Suomessa, mutta järjestelyn oikeudellinen varmuus edellyttää ansaitsemattoman saatavan panttauksen selvempää oikeustilaa.