Oikeushenkilön perus- ja ihmisoikeussuoja ja oikeus yhdenvertaisuuteen
843.39 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset24
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on oikeushenkilön kotimaisen oikeusjärjestyksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) nojalla saama perus- ja ihmisoikeussuoja sekä siihen sisältyvä yhdenvertaisuuden oikeus. Työssä tarkastellaan, miten oikeushenkilön perus- ja ihmisoikeussuoja on määritelty paitsi säädöksissä ja niiden valmisteluasiakirjoissa myös oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa sekä miten oikeushenkilön oikeutta yhdenvertaisuuteen tulisi niiden perusteella arvioida.
Tutkimusmetodina on lainoppi, jonka avulla tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan perustuslakia, yhdenvertaisuuslakia ja EIS:sta ja niitä soveltavia ennakkoratkaisuja. Tutkimuksessa käytetään eri laintulkinnan tapoja, kuten sanamuodon mukaista tulkintaa, jonka avulla tarkastellaan säädöksissä etenkin oikeussubjekteista käytettyjä nimityksiä sekä teleologista tulkintaa, jota hyödynnetään perustuslain ja yhdenvertaisuuslain tavoitteiden mukaisessa tulkinnassa.
Oikeushenkilön perusoikeussuojasta ei ole Suomessa laintasoista sääntelyä, vaan se saa oikeudellisen perustansa lainvalmisteluaineistoista. Suomessa sovelletaan välillisen perusoikeussuojan oppia, jonka mukaan perusoikeus koskee oikeushenkilöä sen taustalla olevien luonnollisten henkilöiden kautta. Esitöiden mukaan myös yhdenvertaisuussääntelyä voidaan soveltaa oikeushenkilöiden välisiin suhteisiin tilanteessa, jossa luonnollisen henkilön suojan tarve edellyttää sitä. EIS:ssa turvatut oikeudet, kuten syrjimättömyyden oikeus, kohdistuvat myös kansalaisjärjestöihin eli yksityisoikeudellisiin oikeushenkilöihin.
Oikeushenkilön perus- ja ihmisoikeussuoja on monilta osin tulkinnanvarainen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kansalaisjärjestön ihmisoikeussuojaa arvioidaan tapauskohtaisesti kokonaisarviona. Kansalaisjärjestön käsite ja oikeussuojan teoreettinen perusta ovat oikeuskäytännöstä huolimatta epäselviä. Suomessa oikeushenkilön perusoikeussuojan tasoa tulisi arvioida tilannekohtaisesti niin, että luonnollisten henkilöiden suojan tarve huomioidaan. Kun sovelletaan yhdenvertaisuussääntelyä oikeushenkilöön, on syytä tarkastella, miten oikeushenkilötyyppi ja oikeushenkilöiden välisen oikeussuhteen luonne vaikuttavat syrjintäolettaman arviointiin. Oikeushenkilön perusoikeussuojan laajuutta ja erityisesti yhdenvertaisuuden oikeutta tulkittaessa on tärkeää, ettei sääntelyn tavoitetta eli ihmisten oikeuksien turvaamista sivuuteta.