Raha vai lapset – lapsen oikeuksien sopimus perheenyhdistämislainsäädännössä

Abstract

Suomen perheenyhdistämislainsäädäntö muuttui kesällä 2016, kun toimeentuloedellytys ulotettiin koskemaan myös kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneita henkilöitä. Poikkeuksena tästä pakolaisaseman saaneiden perheenjäsenet saavat kolmen kuukauden sisällä turvapaikan saamisesta tai hyväksymisestä kiintiöpakolaiseksi tehdä perheenyhdistämishakemuksen ilman toimeentuloedellytystä.

Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaan lapsen oikeudet tulee ottaa huomioon lainsäädännässä. Lapsen edun tulee määrätä kaikkea lapsia koskevaa päätöksentekoa. Tämän tutkielman tutkimuskysymys keskittyi siihen, kuinka ihmisoikeusajattelu ja lapsen oikeudet käytännössä huomioitiin perheenyhdistämislainsäädännön muuttamisessa.

Lakimuutos toteutettiin taloudellisista syistä ja sen tavoitteena oli maahanmuuton kustannusten vähentäminen. Taloudellinen etu muodosti lainvalmistelussa valtadiskurssin, johon tutkimuksessa ihmisoikeuksien asemaa peilataan.

Tutkimuksen primääriaineistona olivat lainvalmisteluasiakirjat. Tutkimus on kvalitatiivinen katsaus lapsen oikeuksien ilmenemiseen ja metodina hyötykäytin diskurssianalyysiä. Selvitin, millaisena eri tahot kokivat lapsen oikeuksien merkityksen ja miten näkökulma vaikutti lain lopulliseen muotoiluun.

Lapsen oikeuksien huomioonottaminen näkyi erityisesti poikkeusharkinnan korostamisessa käytännön päätöksenteossa. Laki ei tällaisenaan kovin hyvin takaa lapsen oikeuksien toteutumista, vaan se lähinnä mahdollistaa poikkeusmenettelyn kautta lapsen edun toteutumisen. Ihmisoikeuksien vaikutus todellisiin tapauksiin jätettiin kuitenkin täytäntöönpanokoneiston huoleksi.

Lapsen oikeuksien sopimukseen ja lapsen etuun viitattiin paljon, mutta viittaukset jäivät päälleliimatun oloisiksi. Ihmisoikeusargumentilla ei pystytty vastaamaan taloudellisen argumentaation voimaan, vaan toivottu lopputulos pyrittiin vain perustelemaan hyväksyttäväksi myös ihmisoikeuksien näkökulmasta.