Rakastajattaresta kurtisaaniksi ¬ Naiseen viittaavien ilmaisujen käännökset de Beauvoirin teoksessa Toinen sukupuoli

Abstract

Sukupuolineutraali kielenkäyttö ja osallistava kielenkäyttö ovat viime aikoina herättäneet laajalti keskustelua myös Suomessa, sillä kieli heijastelee aina yhteiskuntaa ja sen arvoja. Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka naiseen viittaavat ilmaisut on käännetty feminismin klassikkoteoksen Simone de Beauvoirin Le Deuxième sexen (1949) kahdessa suomennoksessa. Ensimmäisen niistä on tehnyt Suni (1980) ja toisen Koskinen, Lukkari ja Ruonakoski (2011). Aineistokseni valitsin naiseen viittaavia ilmaisuja teoksen viimeisestä osiosta ”La femme indépendante” (”Itsenäinen nainen”) ja analysoin niiden käännösstrategiat Leppihalmeen (2007) luokittelun mukaan.

Käännösten ja niissä käytettyjen strategioiden vertailulla pyrin saamaan selville, mitä muutoksia naiseen viittaavissa ilmaisuissa esiintyy ja miten niiden käännökset eroavat toisistaan tyyliltään. Käännösten välillä on muutama vuosikymmen, joten myös kieli on muuttunut sukupuolineutraalimmaksi ja toisaalta taas sukupuolet tasa-arvoisemmin huomioivaksi. Näiden lähtökohtien oletin myös näkyvän jälkimmäisessä käännöksessä.

Leppihalme (2007: 368) tiivistää paikallisstrategiat neljään pääluokkaan: poisto, lisäys, säilyttäminen ja muuttaminen, mutta strategioita voi käyttää myös päällekkäin. Molemmissa käännöksissä yleisimmät käännösstrategiat olivat säilyttäminen, lauseopillinen muutos ja kotouttaminen. Säilyttämisen yleisyys kertoo siitä, että molempien käännösten kääntäjät ovat pyrkineet kääntämään teoksen virketasolla tarkasti, vaikka globaalina strategiana Suni käyttikin paljon poistoa. Lauseopillisen muutoksen ja kotouttamisen yleisyyttä esiintyy paljon suomen ja ranskan kielellisten erojen vuoksi.

Strategioiden käytössä esiintyi eroja käännösten välillä. Tekstin sävyyn vaikuttavia etuliitteitä ja päätteitä esiintyi molemmissa käännöksissä, mutta eri tavoin. Esimerkiksi Sunin käännöksessä esiintyi tyttö-sanaa, jota ei Koskisen, Lukkarin ja Ruonakosken käännöksessä esiintynyt lainkaan. Toisaalta uudemmassakin käännöksessä käytettiin joitakin vanhahtavia ja negatiivisen konnotaation sisältäviä ilmaisuja tuomaan selkeyttä samassa yhteydessä oleviin maskuliiniin viittaaviin ilmaisuihin tai erottamaan feminiinin geneerisestä maskuliinisuudesta.