”Pehmenemisen ja sulautumisen ihmeellä oli seurauksensa.” Lukijan ja lyyrisen tekstin limittyvät ruumiit Pauliina Rauhalan Taivaslaulun kohtaamisessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia lukijan ja tekstin vuorovaikutusta lukuprosessissa. Tutkin Pauliina Rauhalan teoksen Taivaslaulu erityistä lyyrisyyttä ja sen mahdollisuuksia lukijan ja tekstin kohtaamisessa uusmaterialistisesta näkökulmasta.

Määrittelen lyyrisyydeksi erityisen kuvallisuuden, erityisen rytmisyyden ja lyyriselle ominaisen puhujuuden ilmenemisen tekstissä. Näistä tarkennan katseen kuvallisuuteen ja puhujaan ja pohdin niiden vaikutuksia lukuporsessiin ja lukijan ja tekstin intra-aktioon.

Pohdin tätä vaikuttavuutta affektiivisuuden ja ruumiin mahdollisuuksien kautta. Esitän, että lukija ja teksti ovat ei-selvärajaisia ruumiita, joiden on mahdollista sulautua ja limittyä toisiinsa ja sen seurauksena vaikuttaa toisiinsa. Taivaslaulusta luen sen erityisen lyyrisiä kohtia, jotka mahdollistavat erityisellä tavalla ruumiiden rajojen sumentumisen ja toisaalta myös niiden esiin nousemisen.

Pyrin myös tutkimaan, miten erilaisia sanoittamattomia asioita on mahdollista käsitellä sanataiteessa affektiivisen vaikuttavuuden ja uuden tiedon mahdollisuuden käsitteiden kautta. Erityisesti äitiyteen, alitajuiseen ja mielen murenemiseen liittyvät teemat nousevat luennassani esiin sellaisina alueina, joiden käsittelemiseen sanat eivät riitä.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii uusmaterialismi ja affektintutkimus. Huolimatta siitä, että Taivaslaulu on kiistämättä proosateksti, hyödynnän luennassa runsaasti lyriikantutkimuksen käsitteistöä.