Stressin yhteys änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen

Abstract

Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jonka etiologiaa ei täysin tunneta. Tiedetään kuitenkin, että änkytyksen syntyyn ja ilmenemiseen vaikuttaa moni asia, jotka ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Kliinisen näytön perusteella stressi lisää puheen sujumattomuutta änkyttävillä henkilöillä, mutta aihetta on tutkittu vasta vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva stressin yhteydestä änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen.

Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tietokantahaussa käytettiin psykologian ja logopedian alalle keskeisempiä tietokantoja, jotka ovat PubMed, Linguistic and Language Behavior Abstracts (LLBA), PsycInfo ja PsycArticles. Katsaukseen sisällytettiin vain englanninkielisiä artikkeleita. Artikkeleissa mitattiin puheen sujumattomuuksia sekä kehon stressireaktioita objektiivisilla mittareilla.

Tutkimustulokset olivat ristiriitaisia. Joissain tutkimuksissa stressin ja puheen sujuvuuden välillä havaittiin yhteys puheen sujumattomuuksien määrän ollessa suurempi stressaavassa tilanteessa kuin stressittömässä tilanteessa. Osassa tutkimuksista ei havaittu yhteyttä stressin ja puheen sujuvuuden välillä. Katsauksesta saadut ristiriitaiset tulokset toisaalta tukevat änkytyksen taustalla olevia monitekijäisiä malleja. Tutkimuksissa käytetyt stressitilanteet sekä fysiologiset mittarit vaihtelivat, minkä takia tulosten yleistettävyys on haastavaa. Saatujen tulosten perusteella ei voida myöskään tehdä stressin ja änkytyksen välisestä syy-seuraussuhteesta johtopäätöksiä.

Tutkimus tuottaa uutta tietoa, sillä aiheesta ei ole aikaisemmin tehty systemaattista kirjallisuuskatsausta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on vertailtu änkyttävien henkilöiden ja henkilöiden, jotka eivät änkytä, kehon fysiologisia reaktioita stressiä aiheuttavissa tilanteissa, mutta tutkimuksissa ei olla otettu kantaa puheen sujumattomuuksien määrään. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Stressin yhteyttä änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen on tärkeää tutkia, jotta olemassa olevalle kliiniselle näytölle saadaan myös tieteellistä tukea. Saadun tutkimusnäytön perusteella myös kuntoutus pystytään kohdentamaan oikeisiin osa-alueisiin.