KORVAPERÄINEN KALLONPOHJAN OSTEOMYELIITTI

Abstract

Kallonpohjan osteomyeliitti on harvinainen, mutta henkeä uhkaava infektio, jota esiintyy pääasiassa iäkkäillä diabeetikoilla sekä immuunipuutteisilla potilailla. Pahanlaatuinen ulkokorvatulehdus eli korvaperäinen kallonpohjan osteomyeliitti syntyy, kun tulehdus leviää korvakäytävästä kallonpohjan luisiin rakenteisiin aiheuttaen osteomyeliitin. Hoidon perustana on pitkäaikainen antibioottihoito, jonka lisäksi saatetaan joissain tapauksissa tarvita myös kirurgista hoitoa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla koota yhteen tietoa korvaperäisen kallonpohjan osteomyeliitin hoidosta, diagnostiikasta ja ennusteesta sekä luoda retrospektiivinen katsaus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 20 viime vuoden aikana hoidettuihin potilaisiin, joilla on diagnosoitu kallonpohjan osteomyeliitti.

Tutkimuksen potilasaineisto koostuu kuudesta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetusta potilaasta, joilla on diagnosoitu kallonpohjan osteomyeliitti. Potilaiden sairauskertomukset analysoitiin ja niistä kerättiin seuraavat tiedot: sukupuoli, ikä, liitännäistaudit, tulehduksen sijainti, oireet ja löydökset, komplikaatiot ja hoito. Aineiston pienen koon vuoksi tilastollista analyysiä ei tehty. Kirjallisuuskatsaus perustuu PubMed-tietokannasta kerättyihin kallonpohjan osteomyeliittiä käsitteleviin artikkeleihin.

Kallonpohjan osteomyeliitin diagnostiikka on varsinkin alkuvaiheessa vaikeaa, minkä vuoksi diagnoosi usein viivästyy. Riittävän aikainen diagnoosi on kuitenkin avainasemassa taudin etenemisen estämiseksi ja keskushermostokomplikaatioiden välttämiseksi. Diagnoosi perustuu kliinisten löydösten ohella kuvantamis- ja laboratoriolöydöksiin. Iäkkäillä diabeetikoilla ja immuunipuutteisilla potilailla, joilla on ulkokorvatulehduksen jälkeen pitkittynyttä korvakipua, tulisi pahanlaatuista ulkokorvatulehdusta epäillä.