Peruskoulun opettajien näkemyksiä koulukiusaamisesta sekä koettu valmius havaita ja puuttua kiusaamiseen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten peruskoulun opettajat (N=105) määrittelevät kiusaamisen, sekä millaiseksi he arvioivat valmiutensa havaita ja puuttua koulukiusaamiseen. Tutkimuksessa analysoitiin myös kiusaamisen vastaisen koulutuksen ja opettajan sukupuolen yhteyttä edellä mainittuihin asioihin. Tutkimus toteutettiin verkkokyselylomakkeella, joka koostui pääosin suljetuista kysymyksistä, joista osa analysoitiin kiusaamisen vastaisen koulutuksen ja sukupuolen suhteen tilasto-ohjelman avulla, sekä muutamasta avoimesta kysymyksestä, jotka analysoitiin laadullisesti.

Tulosten mukaan opettajien kiusaamisen määritelmissä yleisimmin esiintynyt kriteeri oli toistuvuus. Tahallisuus ja valtaepätasapaino tuotiin harvemmin esille määritelmissä. Kiusaamisen nähtiin olevan sekä henkistä että fyysistä. Opettajat määrittelivät kiusaamista myös suoran ja epäsuoran kiusaamisen muotojen kautta. Opettajat havaitsivat keskimäärin eniten verbaalista kiusaamista sekä epäsuoran kiusaamisen muotoja. Yleisesti ottaen opettajat havaitsivat enemmän kiusaamista kuin mitä he siihen puuttuivat. Havaittuun suoraan kiusaamiseen puututtiin keskimäärin enemmän kuin havaittuun epäsuoraan kiusaamiseen. Kiusaamisen jatkoselvittelyssä vastaajat kokivat valmiutensa keskimäärin melko hyviksi tai kohtalaisiksi. Kiusaamisen vastaisella koulutuksella havaittiin olevan yhteys kiusaamisen havaitsemiseen ja kiusaamiseen puuttumiseen. Koulutusta saaneet arvioivat havaitsevansa useammin kiusaamista, puuttuvansa useammin epäsuoran ja vaivihkaisemman kiusaamisen muotoihin ja kokivat valmiutensa paremmiksi tukea ja auttaa kiusattua sekä kiusaamisprosessissa mukana ollutta luokkaa tai oppilasryhmää. Opettajan sukupuolella havaittiin olevan yhteys kiusaamisen vakavuuden määrittelyyn, kiusaamisen havaitsemiseen ja kiusaamiseen puuttumiseen. Naisopettajat arvioivat sanalliset ja hienovaraisemmat kiusaamisen muodot vakavammiksi sekä arvioivat havaitsevansa useammin kiusaamista kuin miesopettajat. Naisopettajat arvioivat myös puuttuvansa todennäköisemmin hienovaraisempiin kiusaamisen muotoihin kuin miesopettajat.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että opettajat tarvitsisivat lisää tietoa yksittäisten kiusaamistekojen vakavuudesta. Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, joissa koulutuksella on havaittu positiivinen yhteys kiusaamisen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen. Sukupuolten välillä havaittujen erojen vuoksi jatkossa tulisi kiinnittää huomioita miesopettajien kiusaamisen määrittelyyn, havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen esimerkiksi koulutuksen avulla.