Ihminen ja ihmisenkaltainen Ian McEwanin romaanissa Machines Like Me

Abstract

Tutkin ihmisen ja ihmisenkaltaisen kohtaamista Ian McEwanin romaanissa Machines Like Me, joka ilmestyi vuonna 2019. Charlie Friend hankkii itselleen uuden, keinotekoisen, tekoälyllä varustetun androidin. Nämä robotit ovat ensimmäisiä laatujaan maailmassa. Heitä on kaksikymmentäviisi, joista 13 on Evejä ja 12 Adameja.

Käytän teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani posthumanismia. Hyödynnän myös robotiikan alan ja tekoälyn tutkimusta. Tärkeimpinä lähdeteoksina toimivat Karoliina Lummaan ja Lea Rojolan toimittama Posthumanismi (2014), Galen Strawsonin artikkeli ”Against Narrativity” (2004) ja Pentti O. A. Haikosen teos Tietoisuus, tekoäly ja robotit (2017).

Tutkin 1) millainen Adam on, 2) millaisia ovat Charlien ja Adamin kokemukset elämästä ja kirjallisuudesta ja 3) millä tavoin tekoäly, robotiikka ja ihminen näyttävät uhkaavilta teoksessa, ja kuinka toisaalta jokaisella on oma kokemuksensa ja mahdollisuus tehdä omat valintansa. Adamit ja Evet ovat monipuolisia koneita ja heille annetaan eri merkityksiä. Charlien hahmon kautta voidaan huomata, miten heitä mainostetaan objekteina ja toisaalta transhumanistisen tulevaisuusvision tähdentymänä. Romaani sisältää paljon tietoa tosimaailman robotiikasta ja tietotekniikasta. Charlie ja Adam ovat ainakin osittain episodisesti eläviä, vaikka esitän, että Adamia voitaisiin pitää myös diakronisesti elävänä. Erilaiset olemassaolon tavat yhtyvät posthumanismiin, sillä teoriasuunnassa mietitään toisenlaisen olemassaolon mahdollisuuksia. Tekoäly voidaan nähdä vakoilevana uhkana äly-informaatioyhteiskunnan käsitteen kautta. Myös Adamin voi tulkita vakoilevana tekoälynä, joka ei ajattele itse, vaan joku muu tekee sen hänen puolastaan. Vasta-argumenttina esitän, että Adamia voi tulkita myös toisesta näkökulmasta tietoisena ja ajattelevana olentona, joka elää omaa kokemustaan. Esitän myös, miten Charlieta voi pitää uhkaavana Adamin näkökulmasta.