Laadukkaan hoitotyön kehittäminen : Analyysi hoitotyön lähijohtajien toimeenpanotaidoista

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena ovat hoitotyön lähijohtajien toimeenpanokompetenssit ja niiden yhteys hoidon laatuun. Laadukas hoitotyö määritellään terveydenhuollon ydintehtäväksi, joka perustuu kliiniseen tehokkuuteen, potilasturvallisuuteen ja potilaskeskeisyyteen. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida lähijohtajien, tässä tutkimuksessa osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien, itse arvioimia kompetensseja suhteessa yksiköissä toteutuneeseen hoidon laatuun. Tutkimuksen tavoitteena on edistää johtamisosaamisen kehittämistä ja tarjota tietoa siitä, miten esihenkilöiden toimeenpanokyky heijastuu potilaskokemukseen. Lähtökohtana on näkemys lähijohtajista hoidon laadun kehittämisen avainasemassa. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä kokonaisuutena, joka koostui kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta sekä empiirisestä kyselytutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto käsitti 33 tieteellistä artikkelia vuosilta 2009–2024, ja tiedonhaku perustui sekä PICO- että PICo-malliin. Empiirinen aineisto kerättiin kyselyllä, johon osallistui 64 lähijohtajaa. Kompetenssien mittaamisessa hyödynnettiin kansainvälistä NCHL Health Leadership Competency Model 3.0 -mallia, ja avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Hoidon laatua mitattiin potilaskeskeisellä NPS-arvolla (Net Promoter Score), jonka perusteella vastaajat jaettiin korkean laadun (Ryhmä A) ja matalamman laadun (Ryhmä B) yksiköihin. Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että lähijohtajien vahvimpia kompetensseja ovat vastuullisuus, analyyttinen ajattelu ja kirjallinen viestintä, kun taas selvästi heikoimmiksi arvioitiin projektinhallinta ja yksikön suorituskyvyn mittaaminen. Korkean NPS-arvon yksiköissä (Ryhmä A) johtajat arvioivat osaamisensa vahvemmaksi lähes kaikilla osa-alueilla verrattuna Ryhmän B johtajiin. Johtopäätöksenä todetaan, että johtajan vahva toimeenpanokyky heijastuu suoraan yksikön tuloksiin, ja organisaatioiden tulisi tarjota kohdennettua koulutusta teknisiin hallintatyökaluihin sekä mentorointia erityisesti 2–5 vuotta työskennelleille johtajille. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään kompetenssien korrelaation tarkastelua objektiivisiin laatumittareihin, kuten potilasturvallisuuspoikkeamiin, sekä itsearvioinnin kriittisyyden syvempää analysointia uran alkuvaiheessa.

This study examines the execution competencies of front-line nurse managers and their connection to the quality of care. High-quality nursing care is defined as a core task of healthcare, based on clinical effectiveness, patient safety, and patient-centeredness. The purpose of the study is to analyze the self-assessed competencies of front-line managers, in this study ward managers and assistant ward managers, in relation to the quality of care realized in their units. The aim is to promote the development of leadership expertise and provide information on how the execution capacity of supervisors is reflected in the patient experience. The starting point is the view that front-line managers play a key role in developing the quality of care. The research was conducted as a mixed-methods study consisting of a descriptive literature review and an empirical survey. The literature review material comprised of 33 scientific articles from 2009–2024, and the information search was based on both PICO and PICo models. Empirical data was collected through a survey involving 64 front-line managers. Competencies were measured using the international NCHL Health Leadership Competency Model 3.0, and open-ended responses were analyzed using inductive content analysis. Quality of care was measured using the patient-centered Net Promoter Score (NPS), based on which units were divided into high-quality (Group A) and lower-quality (Group B) units. Key research results indicate that the strongest competencies of front-line managers are accountability, analytical thinking, and written communication, while project management and measuring unit performance were rated clearly the weakest. In high-NPS units (Group A), managers rated their expertise higher in almost all areas compared to managers in Group B. The conclusion is that a manager's strong execution capacity reflects directly on unit’s results, and it is recommended that organizations should provide targeted training in technical management tools and mentoring, particularly for managers with 2–5 years of work experience. Suggestions for further research include examining the correlation between competencies and objective quality indicators, such as patient safety incidents, and a deeper analysis of the criticality of self-assessment in the early stages of a career.