Muutoksenhakumenettely ja todistajankertomusten luotettavuus videotallenneuudistuksen valossa

Abstract

Tutkielman aiheena on suullisen todistelun tallentamista ja vastaanottamista yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistus ja sen vaikutukset muutoksenhakumenettelyyn ja todistajankertomusten luotettavuuteen. Uudistuksesta käytetään tutkielmassa termiä videotallenneuudistus. Uudistuksen mukaisessa menettelyssä muutoksenhakutuomioistuimet vastaanottavat suullisen todistelun käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta. Uudistuksen tavoitteena on parantaa näytön arvioinnin luotettavuutta muutoksenhaussa, tehostaa muutoksenhakumenettelyä, säästää asianosaisten ja todistajien kustannuksia ja vaivaa ja vahvistaa hovioikeuden roolia käräjäoikeuden tuomion oikeellisuuden kontrolloijana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia vaikutuksia uudistuksella on käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyyn, miten uudistus vaikuttaa keskeisten menettelyperiaatteiden eli suullisuus-, keskitys- ja välittömyysperiaatteiden toteutumiseen muutoksenhaussa ja miten uudistus vaikuttaa todistajankertomusten luotettavuuteen ja parhaan todistusaineiston periaatteen toteutumiseen. Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsitään lainopillisen tutkimusmetodin avulla. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeuspsykologian empiirisiä tutkimustuloksia. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat erilaiset lainvalmisteluasiakirjat ja kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Todistajanpsykologian osalta tutkielmassa on perehdytty kotimaisen kirjallisuuden lisäksi ulkomaisiin tutkimusartikkeleihin. Lähteinä on käytetty myös korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Videotallenneuudistuksen käytännön vaikutukset näkyvät erityisesti hovioikeusmenettelyssä, mutta uudistuksella on vaikutuksia myös käräjäoikeuden työskentelyyn. Käräjäoikeuksien osalta keskeinen muutos on vaatimus tallenteiden indeksoimisesta eli asiasanoituksesta. Indeksoinnin onnistuminen edellyttää, että todistelu esitetään käräjäoikeudessa jäsennellysti. Uudistuksen voidaan katsoa vaikuttavan myös siihen, miten välittömyysperiaate todistelussa hahmotetaan. Välittömyyttä on videotallenneuudistuksen kontekstissa tarkasteltava sen taustalla vaikuttavien tavoitteiden eli aineellisen totuuden, oikeusvarmuuden ja prosessiekonomian valossa. Uudistuksen mukaisen muutoksenhakumenettelyn voidaan katsoa toteuttavan näitä tavoitteita paremmin kuin nykyisen, välittömyyden varaan rakentuvan menettelyn. Videotallenneuudistuksen kannalta olennainen on erityisesti välittömyyden ajallinen ulottuvuus, sillä uudistuksen myötä hovioikeudella on käytettävissään nykymenettelyä tuoreempi ja todistajanpsykologisen tutkimustiedon valossa parempi näyttö. Tutkielmassa esitetään myös de lege ferenda -kannanottona esitutkintatallenteiden laajempaa hyödyntämistä todisteina todistajankertomusten luotettavuuden ja oikeusturvan lisäämiseksi.