Female pelvic floor disorders – outcome after mesh-augmented procedures and studies on vaginal connective tissue

Abstract

Pelvic floor disorders, such as urinary incontinence (UI) and pelvic organ prolapse (POP), are common disorders in women. Because of the prolonged life expectancy the prevalence of UI and POP and the probability of ending up in surgery are increasing. However, the pathophysiology behind these disorders is still unsolved.

The aim of this thesis is to study possible alterations in the connective tissue in the vaginal wall in patients with and without POP. The long-term outcome and complications of mid-urethral slings (MUS) and mesh-augmented POP surgery were studied in heterogenic patient populations. More elastin and a slight increase in immunostaining of type III and V collagens in tissue samples were obtained from patients with POP compared to controls in whom type I collagen was more prominent. The studies assessing the mesh-augmented procedures revealed good efficacy and high patient satisfaction after a long-term follow-up. Patients operated on because of mixed incontinence and with BMI >30 kg/m² reported significantly more urinary symptoms and a lower quality of life than the patients operated on because of stress urinary incontinence and the ones with BMI ≤30 kg/m². The objective outcome was equal between the groups. Mesh exposure through vaginal mucosa occurred in 23 % of the patients after POP surgery, most of these being asymptomatic.

There are alterations in connective tissues in patients with POP. Mid-urethral sling procedures produced good long-term cure rates and patient satisfaction. As to the prolapse surgery, in spite of relatively high exposure rate, mesh-augmented procedure proved to be safe and effective method for the correction of POP.

Naisten lantionpohjan toimintahäiriöiden verkkoavusteiset leikkaukset ja muutokset sidekudoksessa

Lantionpohjan toimintahäiriöt, kuten virtsankarkailu ja laskeumat, ovat yleisiä ongelmia naisilla. Väestön ikääntymisen myötä niiden esiintymisen ja niistä johtuvien leikkausten lukumäärän odotetaan lisääntyvän. Toimintahäiriöiden yleisyydestä huolimatta niiden syntymekanismit tunnetaan huonosti.

Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää mahdollisia emättimen sidekudoksen muutoksia naisilla, joilla on laskeuma ja verrata tuloksia verrokkien sidekudokseen. Lisäksi tutkimme pitkän aikavälin seurannassa verkkoimplanttia käyttäen virtsankarkailun tai laskeuman vuoksi leikattujen naisten paranemista ja komplikaatioita heterogeenisissa potilasaineistoissa. Laskeumapotilaiden sidekudoksessa havaittiin enemmän elastiinia. Laskeumapotilailla todettiin esiintyvän enemmän tyyppi III ja V kollageenia kuin verrokeilla, joilla tyyppi I kollageenia esiintyi enemmän. Verkkoimplanttia käyttäen saavutettiin hyvä leikkaustulos ja korkea potilastyytyväisyys pitkän aikavälin seurannassa. Sekamuotoisen virtsainkarkailun vuoksi leikatuilla sekä potilailla, joilla painoindeksi oli yli 30 kg/m², elämänlaatu oli merkittävästi huonompi ja virtsankarkailuoireet hankalammat kuin ponnistusvirtsankarkailun vuoksi leikatuilla sekä potilailla, joilla painoindeksi oli ≤30 kg/m². Objektiivinen paraneminen oli ryhmissä samanlaista. Verkon syöpymistä emättimen limakalvon läpi ilmeni 32 (23 %) potilaalla laskeumaverkkoleikkauksen jälkeen, ja näistä suurin osa oli oireettomia.

Laskeumapotilaiden sidekudoksessa havaittiin muutoksia. Virtsankarkailu- ja laskeumakirurgiassa käytettävät verkot ovat tehokkaita pitkän aikavälin seurannassa, ja potilastyytyväisyys on korkea. Oireeton verkon syöpyminen emättimen limakalvon läpi laskeumaverkkoleikkauksen jälkeen oli yleinen komplikaatio.