Kieltäytymisperusteet lapsikaappaustapauksissa : Artiklan 13 tulkinta Haagin sopimuksen tarkoituksen ja lapsen edun valossa

Abstract

Alati lisääntyvä kansainvälisyys on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta sisältää myös epätoivottavia lieveilmiöitä. Yhtenä tällaisena merkittävänä lieveilmiönä kansainvälisen perheoikeuden saralla voidaan pitää lapsikaappauksia: tapauksia joissa toinen vanhempi, toisen suostumuksetta, ottaa parin yhteisen lapsen mukanaan toiseen maahan ja tämän jälkeen kieltäytyy palauttamasta lasta aikaisempaan asuinpaikkaan. Tätä ilmiötä suitsimaan on laadittu erilaisia kansainvälisiä sopimuksia, joista merkittävimpänä voidaan pitää vuoden 1980 Haagin lapsikaappaussopimusta. Tämän sopimuksen tehokkuus ja merkitys piilee siinä, että kaapattu lapsi on palautettava asuinpaikkavaltioonsa mahdollisimman nopeasti. Sopimuksen tarkoituksena on siis nimenomaan lapsen etu mielessä pitäen palauttaa lapsi asuinpaikkavaltioonsa, riippumatta esimerkiksi siitä, millaisia muita oikeustoimia kyseisessä palautusvaltiossa on käynnissä. Tämä sääntö ei kuitenkaan ole täysin poikkeukseton. Sopimuksessa artiklassa 13 on mainittu kieltäytymisperusteet, joiden perusteella lapsi voidaan poikkeuksellisesti jättää palauttamatta asuinpaikkavaltioonsa. Haagin sopimuksen 13 artiklan mukaisia kieltäytymisperusteita ovat lapsen vastustus, se, että lapsi voi palautuksen vuoksi joutua vaaraan tai se ettei palautusta vaatinut osapuoli ole todellisuudessa käyttänyt huoltoon tai tapaamiseen liittyviä oikeuksiaan. Kahta ensimmäistä perustetta käsitellään tässä tutkielmassa tarkemmin. Lapsikaappausten kansainvälisen luonteen vuoksi tavoitteena ja samalla haasteena on, että sopimusta ja sen käsitteitä tulkittaisiin samalla tavalla eri jäsenvaltioissa. Pyrin tässä opinnäytteessä tekemään oikeusvertailevia havaintoja sopimustulkinnoista ja niiden yhtäläisyyksistä ja toisaalta eroavaisuuksista. Tarkastelen tässä työssä nimenomaan tilanteita, joissa lapsi kaapataan sopimusvaltioiden välillä. Haluan tässä tutkielmassa nostaa esille myös ne ongelmatilanteet (yksittäistapaukset), joissa Haagin sopimuksen tarkoitus on ristiriidassa yksilön eli tässä tapauksessa lapsen edun ja oikeuksien kanssa. Näissä tilanteissa nousee esille kysymys siitä, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvatut lasten oikeudet, vaiko toisen vanhemman tapaamisoikeus toisessa maassa oleskelevaan lapseensa Haagin sopimuksen mukaisena lapsen nopeaa palautusta koskevana periaatteena.