Disgustingly Beautiful : From feminist phenomenology to the female gaze: A conversation with Harley Weir's fashion film Legs Are Not Doors

Abstract

This thesis aims to combine feminist phenomenology with the idea of the female gaze. This exploration of the possibilities of such a meeting is done by looking at a fashion film. Drawing from film studies, dance studies and especially from the phenomenology of Luce Irigaray, the aim of the thesis has been to take a feminist, subversive look at the idea of the female gaze, which originally sprung from the male gaze, a concept introduced in the 1970s by Laura Mulvey. Alas, both the female gaze as well as fashion film have, in fact, been around since the beginning of cinema but have only been written into existence during the past thirty years or so. Harley Weir’s Legs Are Not Doors, a fashion film around which the conversation centers, is an avant-garde work by an auteur, made for branding purposes. However, as the film shall be looked at from a phenomenological point of view, it allows space for the viewer of the film rather than an analysis of its contents. In other words, this phenomenological application of the female gaze allows the writer/researcher/reader/viewer to inhabit one’s body and hence make space for a subjective experience. In the current interpretation of the female gaze, gender is no longer an issue – the body/space is.

Tämän tutkielman tavoitteena on ollut yhdistää feministinen fenomenologia naiskatsetta kuvaavaan female gaze -käsitteeseen. Kyseisiä teorioita käyttämällä on haluttu luoda tila(a), josta käsin tarkastella Harley Weirin muotifilmiä Legs Are Not Doors. Tutkielman vaikutteet tulevat niin elokuvan- kuin tanssintutkimuksen kentältä. Kirjoittamisen lähtökohtana onkin ollut hahmottaa kehollinen tila, josta käsin katsoa, tarkastella ja kokea Weirin teosta. Työn tarkoituksena on ollut etsiä vaihtoehtoisia tapoja ajatella female gazea, joka on alun perin nähty vastareaktiona 1970-luvulla Laura Mulveyn lanseeraamalle heteronormatiiviselle male gazelle. Niin female gaze kuin muotifilmi ovat olleet olemassa elokuvan ensi vuosista saakka, mutta ne ovat hahmottuneet näkyviin vasta kuluneiden noin kolmen vuosikymmenen aikana. Harley Weirin muotifilmi on avantgardistinen, ohjaajansa näköinen työ, joka on tehty brändäystarkoitukseen. Tätä tutkielmaa varten sitä on kuitenkin tarkasteltu ennen kaikkea kirjoittavan, kokevan, kehollisen katselijan kautta. Tämän prosessin tarkoituksena on ollut luoda tila(a) subjektiiviselle, sisältäpäin arvottuvalle katsomiskokemukselle. Female gazen viimeisimmissä applikaatioissa kyse ei olekaan enää sukupuolesta vaan sallivasta tilasta.