3D-tulostetut raajaproteesit : lisäainevalmistusprosessi ja tekniikoiden vertailu

Abstract

Tässä tutkielmassa käydään läpi raajaproteesien valmistusta lisäainevalmistuksen avulla sekä vertaillaan eri 3D-tulostustekniikoita proteesien näkökulmasta. Työn tavoitteena on selvittää, millainen on lisäainevalmistuksen työnkulku proteesien tuotannossa ja mitä eroja FDM-, SLS- ja SLA-tekniikoilla on proteesien vaatimusten kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös lisäainevalmistetusprosessin tuomia etuja ja haasteita perinteisiin menetelmiin verrattuna. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että lisäainevalmistus ja 3D-tulostus muuttavat proteesien valmistusta merkittävästi nopeuttamalla työnkulkua, vähentämällä materiaalihukkaa ja mahdollistamalla yksilöidyt proteesit. Digitaalinen suunnittelu sekä kehittyneet kuvantamismenetelmät mahdollistavat istuvammat holkit ja kevyemmät rakenteet. Koko proteesin valmistusprosessi kuvantamisesta tulostukseen voidaan toteuttaa jopa yhden vuorokauden aikana, mikä on merkittävä ero perinteisten menetelmien vaatimaan aikaan. Tekniikoista SLS soveltuu parhaiten kuormaa kestäviin proteesikomponentteihin, SLA tuottaa tarkimman pinnan kosmeettisiin ratkaisuihin ja FDM toimii edullisena vaihtoehtona kevyesti kuormitetuille osille. Johtopäätöksenä lisäainevalmistus tarjoaa proteesien tuotantoon merkittäviä etuja, mutta laajamittainen käyttöönotto edellyttää lisää tutkimusta materiaalien pitkäaikaiskestävyydestä sekä menetelmän standardointia terveydenhuollossa.