Lapsen lihavuuden määrittäminen eri menetelmillä sekä ravinnonsaanti lihavilla ja normaalipainoisilla lapsilla.

Abstract

Lasten ja nuorten lihavuus on yleistyvä ongelma kaikkialla maailmassa ja lihavuuden tunnistamiseen tulisi pyrkiä puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lihavuuden määrittämiseen on kehitetty useita erilaisia menetelmiä perustuen painoon tai kehon rasvaprosenttiin.

Tutkielmassa tarkasteltiin lihavuuden esiintymistä alakouluikäisillä lapsilla käyttäen eri menetelmiä. Lisäksi vertailtiin eri ruokaryhmien kuten kasvisten, maidon ja virvoitusjuomien kulutusta normaalipainoisten ja lihavien lasten välillä.

Alakoululaisten lasten ravitsemus (AKORA)-tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena. Tutkimukseen osallistui 270 alakoulua käyvää 6–13-vuotiasta lasta Kuopion ja Turun kaupungeista sekä näiden lähikunnista.Tutkimukseen otettiin mukaan yksi lapsi kustakin osallistuvasta perheestä. Lapsella ei saanut olla ravitsemukseen erityisesti vaikuttavaa ruokavaliota tai sairautta.

Lihavuuden arviointia varten lapsilta mitattiin paino ja pituus sekä Turussa osallistuneilta lapsilta myös kehonkoostumus ilman syrjäyttämiseen perustuvalla pletysmografialla. Lihavuus määritettiin lasten painoindeksiä (ISO-BMI), suomalaista iän mukaan suhteutettua painoindeksiä (BMI-SDS), yhdysvaltalaista Fat Mass Indexiä (FMI) sekä Iso-Britanniassa McCarthyn tutkimuksessa luotuja rasvaprosenttia hyödyntäviä viitearvoja käyttäen.

Lihavuuden esiintyminen noudatti ISO-BMI:n ja BMI-SDS:n perusteella kansallista esiintyvyyttä toisin kuin FMI ja McCarthyn menetelmillä määritettynä, jolloin ylipainoisten lasten osuus oli yliedustettuna. Tutkimuksessa ISO-BMI sekä rasvaprosentti pääosin korreloivat keskenään. ISO-BMI:n käyttöön liittyy kuitenkin ongelmia sillä se ei erottele rasva- ja lihaskudosten massoja toisistaan.

Ruokaryhmien, kuten kasvisten, vihannesten ja maitotuotteiden, käytössä ei ollut eroa ali- ja normaalipainoisten lasten tai ylipainoisten ja lihavien lasten välillä. Tutkimukseen osallistuneilla lapsilla suomalaiset ravitsemussuositukset täyttyivät vain osittain, mm. vain 42,6 % lapsista söi kasviksia suositusten mukaisen määrän.

Tutkielman perusteella kansainväliset rasvaprosenttiin perustuvat lihavuuden määritysindeksit eivät sovellu suomalaiseen aineistoon ja rasvaprosentin hyödyntämiseksi lihavuuden määrityksessä tulisi luoda kansalliseen aineistoon perustuvat viitearvot. Lisäksi tulee kehittää ja lisätä toimia alakouluikäisten lasten ravitsemussuositusten täyttymiseksi aiempaa paremmin.