Myyjän virhevastuu käytetyn asunnon kaupassa

Abstract

Asunnon ostaminen on tavallisesti elämän suurin ja kallein ostos, mutta samalla myös välttämättömyyshyödyke. Koska asuntoon uhrataan suuri määrä rahaa, sen oletetaan olevan juuri sellainen kuin on haaveiltu ja odotettu. Siksi pienikin virhe esimerkiksi asunnon laadussa aiheuttaa ostajalle pettymyksen. Kun ihminen pettyy, halutaan löytää syyllinen ja saada korvauksia.

Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattista lähestymistapaa käyttäen myyjän virhevastuuta käytetyn asunnon kaupassa. Tarkoituksena on tuoda esille, millaisista asunnon virheistä myyjä on korvausvelvollinen ostajalle ja miten myyjä voi virheen ostajalle korvata. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten ostaja voi omalla käytöksellään vaikuttaa myyjän virhevastuun laajuuteen.

Lainsäädäntö sekä lain esityöt ovat tutkielmassa merkittävässä osassa. Tutkielmassa peilataan sekä ennen asuntokauppalain uudistusta voimaantulleita säännöksiä (HE 14/1994) että uudistuksen jälkeen voimaan astuneita säännöksiä (HE 21/2005). Pääpaino on kuitenkin lain esitöillä, jotka ovat olleet voimassa ennen asuntokauppalain uudistusta. Tutkielman teoriaosuuksien havainnollistamiseen käytetään oikeuskäytäntöä, joista valtaosa on kuluttajavalituslautakunnan antamia ratkaisuja.

Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että myyjälle asetettavat vaatimukset ostajan suojaamisen ohella on pidettävä kohtuullisina. Lisäksi myyjän vastuu yksityishenkilöiden välisessä kaupassa ei saa muodostua liian ankaraksi. Osapuolia voidaan suojata tulkitsemalla asuntokauppalain säännöstä siten, että se on apuna virhetilanteiden ratkaisemisessa. Tarkoituksena on, että virhekynnys asetetaan riittävän korkealle, jotta ostajat eivät esittäisi asunnon pienistäkin virheistä vaatimuksia myyjälle.