Elokuvalliset keinot subjektin murtajina Alfred Döblinin romaanissa Berlin Alexanderplatz — Die Geschichte vom Franz Biberkopf

Abstract

Saksalaisen ekspressionismin ja Weimarin tasavallan ajan kirjallisuuden suurimpiin nimiin kuuluva Alfred Döblin (1878–1957) kirjoitti ensimmäisen ja ainoan saksankielisen, saksalaiseen kaupunkiin sijoittuvan modernistisen suurkaupunkiromaanin. Berlin Alexanderplatz -romaani (1929) kertoo epäonnisen sekatyömies Franz Biberkopfin tarinan, vai kertooko?

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Berlin Alexanderplatz -romaania kertomuksena kaupungista. Analysoin romaanin elokuvallisia keinoja, ja kuinka ne toimivat subjektin murtajina aiheuttaen kertojan ja ihmispäähenkilön katoamisen, mikä nostaa kaupungin romaanin päähenkilöksi ihmispäähenkilö Franz Biberkopfin rinnalle ja ohitse. Romaanin tunnusomaisin piirre on kerronnallisena keinona käytetty montaasitekniikka. Romaanin kirjalliset montaasit herättävät Berliinin henkiin. Käsittelen tutkielmassani lisäksi Rainer Werner Fassbinderin Berlin Alexanderplatz -televisioadaptaatiota (1980). Fassbinderin 14-osainen opus magnumin keskiössä on kaupungin sijasta ihminen.

Pro gradu -tutkielmani osoittaa, että Berlin Alexanderplatz -romaanin kerronnan elokuvalliset elementit, eritoten montaasitekniikka, edesauttavat Berliinin nousun romaanin päähenkilöksi. Toisaalta Fassbinderin Berlin Alexanderplatz on kertomus ihmisestä, Berliiniä kuitenkaan unohtamatta. Adaptaation kerronta ja kuvaus seuraa Franz Biberkopfia kaupungin ollessa taustalla. Biberkopf on adaptaation päähenkilö, mutta riippuvainen kaupungin liikkeistä. Sekä Berlin Alexanderplatz -romaanissa että -televisiosarjassa Berliini on elollisen ja raa’an olennon roolissa, vaatien uhrausta. Franz Biberkopf murtuu Berliinin edessä, eikä pärjää ilman kaupunkia, mutta Berliini ei tarvitse Franz Biberkopfia mihinkään.