Automatisoidun antigeenitestin kehitys Mycoplasma pneumoniae -infektiolle

Abstract

Mycoplasma pneumoniae on yleinen hengitystieinfektioiden aiheuttaja, jonka nykyiseen diagnostiikkaan liittyy useita haasteita. Viljely on hidasta, serologinen vaste kehittyy viiveellä ja polymeraasiketjureaktio voi havaita nukleiinihappoa myös tilanteissa, joissa löydöksen kliininen merkitys on epäselvä. Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää M. pneumoniae -antigeenitestin prototyyppi ArcDia International Oy:n automatisoituun mariPOC®-testijärjestelmään. Työssä kehitettiin kaksoisfotoniviritykseen perustuva TPX-immunomääritys (engl. two-photon excitation), jossa kohdeantigeeni tunnistetaan vasta-aineilla pinnoitettujen mikropartikkelien ja fluoresoivien koetinvasta-aineiden avulla. Prototyyppitestin kehityksessä arvioitiin P1- ja P30-proteiineihin kohdistuvia vasta-ainepareja. Työssä valmistettiin määritykseen tarvittavat reagenssit, seulottiin vasta-ainepareja, arvioitiin valittujen parien herkkyyttä ja reaktiokinetiikkaa sekä tutkittiin näytteen esikäsittelyn vaikutusta signaalitasoihin. Prototyyppitestin analyyttistä herkkyyttä verrattiin kahteen kaupalliseen lateraalivirtaustestiin ja testin toimintaa arvioitiin alustavasti kliinisillä nenänielu- ja nielunäytteillä. Tulosten perusteella P30-antigeeni soveltui käytetyillä vasta-aineilla P1-antigeenia paremmin prototyyppitestin kohteeksi. Lopullisen prototyypin laskennallinen analyyttinen herkkyys oli 3,7 × 10³ CCU/ml. Prototyyppitesti oli 16- ja 80-kertaisesti herkempi kuin kaksi vertailukohteena ollutta lateraalivirtaustestiä. Vaihtoehtoiset esikäsittelymenetelmät eivät tuoneet lisäarvoa testin suorituskykyyn. Kliinisillä nielunäytteillä saatiin alustavia havaintoja prototyyppitestin toiminnasta todellisessa näytemateriaalissa, mutta aineisto ei ollut riittävä kliinisen herkkyyden tai spesifisyyden määrittämiseen. Työ osoitti, että P30-antigeeniin perustuva TPX-immunomääritys on analyyttisesti erittäin lupaava lähtökohta M. pneumoniae -antigeenitestin jatkokehitykselle. Prototyyppi ei vielä vastaa valmista diagnostista testiä, mutta sen herkkyys, nopea reaktiokinetiikka ja yksinkertainen näytteenkäsittely tukevat jatkokehitystä. Seuraavaksi prototyypin kliininen suorituskyky tulee varmistaa suuremmalla ja paremmin määritellyllä potilasaineistolla.