Hoitavan viestinnän menetelmän soveltuvuus akuuttilääkärin työhön : interventiotutkimus HUS Akuutissa
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset89
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tausta
On yleistä, että lääkärit ja hoitajat kokevat puutteita elintapaohjausosaamisessaan. Hoitavan viestinnän menetelmä on vaikuttavan potilasviestinnän työkalu, jonka avulla edistetään potilaan pohdintaa ja oivalluksia hoitoon sitoutumisesta tai tavoiteltavien elintapamuutosten merkityksestä itselleen ja arkielämään.
Tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena on arvioida hoitavan viestinnän menetelmän soveltuvuutta akuuttilääkärin työhön ja vaikutusta päivystyspotilaiden motivointiin ja terveyskäyttäytymisen muuttamiseen.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksessa verrataan lääkäreille annetun keskustelun ohjaamisen eli hoitavan viestinnän menetelmän koulutuksen vaikutuksia testi- (n = 15) ja verrokkiryhmän (n = 19) potilaisiin. Analyysiin käytetään JMP-ohjelmistoa. Lisäksi huomioidaan tutkimukseen osallistuneiden lääkäreiden näkökulma intervention toimivuudesta haastatteluilla ennen koulutusta ja sen jälkeen.
Tulokset
Testiryhmässä keskustelut herättivät enemmän ajatuksia terveyden parantamisesta kuin verrokkiryhmässä (P = 0,004). Hoitavan viestinnän menetelmää voidaan soveltaa osaan päivystyspotilaista, vaikka yhteispäivystyksessä keskitytäänkin usein akuutteihin ongelmiin, kun taas elintapoihin puututaan pitkäjänteisemmin perusterveydenhuollossa.
Johtopäätökset
Hoitavan viestinnän menetelmä on sovellettavissa myös akuuttilääkärin työhön, vaikka ei välttämättä jokaisen potilaan kohdalla. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia menetelmän soveltuvuutta muunlaiseen lääkärin työhön.
Background
It is common for doctors and nurses to feel that they lack the means to guide patients in lifestyle changes. This study evaluates the suitability of a reflective conversational method for emergency physicians.
Methods
Physicians received training in Healing communication method. Its impact on patient motivation and behavioral change was compared between the test (n = 15) and control group (n = 19). The physicians were interviewed before and after the intervention regarding its efficiency.
Results
In the test group, conversations increased thoughts on health improvement (P = 0,004). Although emergency care focuses on acute problems, the method was applicable for some emergency patients.
Conclusions
This communication method could be integrated into emergency medical practice. Further research is needed to assess its utility in other medical settings.