Perheestä mahdollistuva vai rajoittuva liiketoiminta? Perheyritysten erityispiirteisyys sosiaalisen pääoman viitekehyksessä.

Abstract

Perheyritys on yritys, jossa sen toimintaa, omistuspohjaa ja hallintoa merkittävällä tavalla määrittää yksittäinen perhe ja sen sukulaissuhteet. Perheen mukanaolo yritystoiminnassa erottaa sen muista yrityksistä erityispiirteiden kautta, joita on havaittu juuri tyypillisesti perheyrityksissä. Eriävyydellä ei tässä kuitenkaan tarkoiteta, onko kyseinen yritysmuoto enemmän tai vähemmän kilpailukykyi-sempi kun tämä asetetaan muita yrityksiä vasten. Keskeisiä perheyrityksien poikkeavia piirteitä voi tulkita sellaisina, jotka mahdollistavat tilannekohtaisuuden puitteissa tietyn kilpailuedun, kuten myös toisenlaisessa tilanteessa nämä piirteet voivat kääntyä heitä itseään vastaan. Keskeisiä poik-keavuuspiirteitä on muun muassa pidemmän ajan tavoitteellisuus, erilainen reagointi ulkoisiin muu-toksiin, epävirallisten toimintatapojen suosiminen formaalien sääntökeskeisyyden sijaan. Lisäksi perheyritykset karttavat riskinottoa ja velkaantumista, sekä kestävät kriisiaikoja paremmin ja toimi-vat taantuman vallitessa eri tavalla kuin muut yritykset.

Tutkimusongelmana oli perheyritysten erityispiirteiden yhteys näiden sosiaalisiin eroihin. Tutkielma kiinnittyi tarkastelemaan perhesuhteiden vaikutusta liiketoimintaa säätelevänä entiteettinä. Perheyri-tystä tarkastellaan sen sosiaalisen uppoutuneisuuden kautta ja miten se rajoittaa ja mahdollistaa yri-tyksen toimintaa. Sosiaalisia suhteita ja näiden ominaisuuksia tarkastellaan käyttämällä sosiaalisen pääoman teoreettista viitekehystä. Perheyritysten sosiaalisissa suhteissa huomioitiin perheen sisäiset ja ulkoiset suhteet, näiden sitovuus ja silloittavuus, sekä sosiaalisen pääoman eri ulottuvuustasot. Nämä taas tulkittiin osana liiketoiminnan rajoittavaa tai mahdollistavaa toiminnan tendenssiä.

Keskeisimmät löydökset vaikuttivat ilmenevän siinä, miten perheen sisällä sitova sosiaalinen pääoma mahdollistaa joustavuuksien ja informaalien toimintatapojen kautta keskeisesti transaktiokustannuk-sissa kustannusedun. Silloittavan sosiaalisen pääoman merkitys korostui ulkoisista kontakteista ja olivat perheyrityksissä tärkeäksi todettuja. Etenkin tämä huomioitiin perhekeskeisyyden yli korostu-essa. Sosiaalisen pääoman mahdollistavien ja rajoittavien aspektien tulkittiin olevan yhteydessä liian yksipuolisesti ja voimakkaasti ilmenevään sitovuuteen tai silloittavuuteen, jolloin nämä alkavat pois-sulkea liikaa toisiansa. Tutkielmassa johtopäätöksenä on, että sosiaalisen pääoman viitekehyksen katsotaan heijastuvan perheyritysten erityispiirteisiin.