Kotitalouksien kulutusmenojen tarkastelu pysyväistuloteorian näkökulmasta : Empiirinen tutkimus suomalaisella kotitalouksien kokonaiskulutusaineistolla 1999–2018

Abstract

Pysyväistulohypoteesi kuvaa kotitalouksien kulutusmenojen ja käytettävissä olevien tulojen suhdetta. Alun perin Friedmanin (1957) esittämän hypoteesin mukaan kuluttajat perustavat kulutuspäätöksensä pitkän aikavälin tulo-odotuksiinsa, eikä lyhytaikaisilla tulojen muutoksilla ole vaikutusta kulutukseen. Mikäli teoria pitää paikkansa, on sillä merkittäviä seurauksia esimerkiksi silloin, kun suhdanteita pyritään tasaamaan kotitalouksien taloudellisiin resursseihin vaikuttavin politiikkatoimin.

Tässä tutkielmassa tutkitaan, käyttäytyykö kokonaiskulutus Suomessa pysyväistulohypoteesin kuvaamalla tavalla. Tutkielmassa käytettävä aikasarja-aineisto kattaa ajanjakson vuoden 1999 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2018 viimeiseen neljännekseen. Vastaavaa suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoja koskevaa tutkimusta ei ole toteutettu aiemmin 2000-luvun aineistolla.

Pysyväistulohypoteesin kykyä kuvata suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoja tutkitaan analysoimalla käytettävissä olevien tulojen ja kulutusmenojen aikasarjaprosesseja ja niiden yhteisintegroituvuutta. Lisäksi estimoidaan Campbellin (1987) esittämä vektoriautoregressiivinen malli työtulojen muutokselle ja säästämisasteelle. Tilastollisin testein tutkitaan Granger-kausaalisuutta mallin muuttujien välillä ja rationaalisiin odotuksiin perustuvan pysyväistulohypoteesin mallin muuttujille asettamia tiukkoja ristiyhtälörajoitteita. Ristiyhtälörajoitteet tulevat vahvasti hylätyiksi ja Granger-kausaalisuusuutta ei voida osoittaa olevan pysyväistulohypoteesin ennustamaan suuntaan, eli säästämisasteesta työtulojen muutokseen. Tämän perusteella voidaan todeta hypoteesin sopivan huonosti kuvaamaan suomalaista kokonaiskulutusta. Lopuksi konstruoidaan rajoittamattomat VAR-ennusteet työtulojen muutosten nykyarvolle ja verrataan ennusteita aineistosta laskettuun säästämisastemuuttujaan. Visuaalisen tarkastelun perusteella käy ilmi, että hypoteesi näyttää sopivan aineistoon paremmin tarkasteluperiodin lopussa.

Johtopäätösten mukaan suomalaista kokonaiskulutusta ei voi kuvata yksin pysyväistulohypoteesilla. Tutkimustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että pysyväistulohypoteesi saattaa sopia kuvaamaan kotitalouksien kokonaiskulutusta talouden normaalioloissa. Tarkasteluperiodille osuu useita tapahtumia, jotka ovat aiheuttaneet taloudellista epävarmuutta, esimerkiksi finanssikriisi. Taloudellinen epävarmuus saattaa voimistaa kotitalouksien varovaisuuskäytöstä, mitä ei voida käsitellä kvadraattisiin preferensseihin perustuvassa pysyväistulomallissa.