Sepelvaltimotaudin riskitekijät rintakipuoireesta kärsivien diabeetikkojen ja ei-diabeetikkojen välillä

Abstract

Sepelvaltimotauti on perinteinen suomalaisten kansantauti. Vuonna 1960 keski-ikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus oli Suomessa maailman korkeinta. Ilmaantuvuus on tästä laskenut kehittyneempien hoitomenetelmien ja tehokkaamman ennaltaehkäisyn ansiosta, mutta sairaus on edelleen yleinen - vuonna 2013 Suomessa oli yli 180 000 henkilöä, joilla oli oikeus sepelvaltimotaudin tai siihen liittyvän rasva-aineenvaihdunnan häiriön hoidossa käytettävien lääkkeiden erityiskorvattavuuteen. Sepelvaltimotauti onkin nykyään tyypillisemmin kroonisempi ja stabiilimpi tauti ja sepelvaltimotautiperäiset äkkikuolemat ovat käyneet harvinaisemmiksi (THL n.d.). Väestötason sairastavuuden ja taudin välittömän tappavuuden vähentymisestä huolimatta sydäntoimenpiteiden määrät ovat kuitenkin olleet kasvussa. Vuosien 2011-2014 välillä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tehtyjen sepelvaltimoiden varjoainekuvausten määrä nousi 15 % ja pallolaajennusten määrä 24 %. Tämä johtuu toisaalta väestön ikääntymisestä, mutta myös riittämättömästä sydän- ja verisuonisairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä.

Diabetes on yksi nopeimmin yleistyvistä sairauksista maailmassa ja Suomessakin diabeetikoita on jo yli 500 000. Diabeetikoilla sepelvaltimotauti on yleinen ja diabeetikolla tauti on myös tyypillisesti vaikeampi ja laaja-alaisempi kuin ei-diabeetikoilla. 2-tyypin diabeetikoista yli 85 %:lla kuolinsyy liittyy sydän- ja verisuonitauteihin ja sydäninfarkti onkin yleisin yksittäinen diabeetikon kuoleman syy. Diabeetikon sepelvaltimotauti voi oireilla myös epätyypillisesti, minkä vuoksi taudin tunnistaminen voi olla vaikeampaa. Perusterveydenhuollossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota diabeetikoiden riskitekijöiden hoitoon ja sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyyn.

Sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia, mutta toisaalta näiden sairauksien hoito on kustannusvaikuttavaa. Perusterveydenhuollolla on merkittävä rooli sepelvaltimotaudin hoidossa niin kustannusten muodostumisen kuin potilaiden elämänlaadun ja ennusteen kannalta. On tärkeää, että perusterveydenhuollossa osataan tunnistaa sepelvaltimotautipotilaat ajoissa, hoitaa riskitekijät huolellisesti ennen sairauden vaikeiden komplikaatioiden kehittymistä sekä lähettää erikoissairaanhoitoon ne potilaat, jotka hyötyvät sydäntoimenpiteistä eniten. Myös toimenpiteiden jälkeen perusterveydenhuollossa tapahtuvalla seurannalla on tärkeä rooli potilaiden elämänlaadun ylläpitämisessä ja uusien sydäntapahtumien ehkäisyssä.

Syventävissä opinnoissani tutkin, eroavatko diabeetikoiden ja ei-diabeetikoiden sepelvaltimotaudin riskitekijät toisistaan Varsinais-Suomalaisessa potilasaineistossa ja onko potilasryhmien välillä eroa noninvasiivisten tutkimusmenetelmien käytössä. Aineistona syventävissä opinnoissa on vuonna 2016 Turun kaupungin terveyskeskuksesta rintakipuoireen vuoksi erikoissairaanhoitoon lähetetyt potilaat, joilla ei ollut aiemmin diagnosoitu sepelvaltimotautia.