Luottamuksellisen viestin suojan rajoittaminen kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi sotilastiedustelulaissa : Luottamuksellisen viestin suojan ja kansallisen turvallisuuden tulkinta hallituksen esityksissä HE 203/2017 vp ja VN/10644/2024

Abstract

Tutkielman aiheena on luottamuksellisen viestin suojan ja kansallisen turvallisuuden välinen systematiikka sotilastiedustelulaissa ja sen uudistuksessa. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten luottamuksellinen viestin suoja ja kansallinen turvallisuus suhteutuvat toisiinsa. Lisäksi tarkastella, millaisia perusteluita hallituksen esityksissä annetaan suojan heikentämiseksi kansallisen turvallisuuden hyväksi. Lopulta tarkastellen, onko rajoittaminen riittävän perusteltua. Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa on tulkittu, systematisoitu ja selvitetty sotilastiedustelulakia ja sen uudistusesitystä kansallisessa sääntelykehikossa. Erityisesti huomioidaan perusoikeudelliset lähtökohdat, kuten perusoikeuksien rajoitusedellytykset ja perustuslain 10§. Tutkimusaineistona on hyödynnetty lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, medialähteitä, hallituksen esityksiä sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja mietintöjä. Suomen turvallisuusympäristön muutoksesta johtuen kansallinen turvallisuus on ajankohtainen aihe. Käsitteen laaja-alaisuudesta ja sen kytkennästä poliittiseen keskusteluun seuraa, että sen määritteleminen tarkkarajaisesti on vaikeaa. Sen sijaan luottamuksellisen viestin suoja ilmenee perustuslaissa ja sen rajoittamisperusteita on tarkasteltu tarkemmin muun muassa voimassa olevan sotilastiedustelulain valmistelussa. Suojan ja kansallisen turvallisuuden systematiikka on jännitteinen. Perustellut päätelmät osoittavat, että sotilastiedustelulain uudistuksessa kansallisella turvallisuudella pyritään rajoittamaan entisestään luottamuksellisen viestin suojaa riittämättömin perustein. Esityksessä ei esitetä rajoittamisesta seuraavia myönteisiä vaikutuksia uskottavasti, eikä kielteisiä vaikutuksia huomioida lähes ollenkaan. Esityksen sisältö näyttäytyy ristiriitaisena aiempiin perustuslakivaliokunnan kannanottoihin nähden. Uudistusta ei tulisi sellaisenaan viedä eteenpäin. Muutoin herää kysymys, voidaanko myös jatkossa kansalliseen turvallisuuteen vedoten kevyin perustein rajoittaa yksilön perusoikeuksia – luottamuksellisen viestin suojaa.