Vakavien häiriöiden hallinta toimitusketjussa : Case: Puolijohdepula

Abstract

Ulkoistuspäätösten lisääntyminen ja globaalin hankinnan suosio on kasvattanut toimitusketjujen pituutta ja muuttanut niitä globaaleiksi. Näin ollen toimitusketjuista on tullut entistä pidempiä, monimutkaisempia ja hauraampia. Tämän johdosta toimitusketjuriskien määrä on lisääntynyt ja niiden hallinnan tärkeys on korostunut. Toimitusketjun riskienhallinta vie resursseja, koska riskienhallinta toimenpiteiden kehittäminen ja ylläpitäminen vaatii panostuksia. Toimenpiteitä on niin sisäisiä kuin ulkoisia. Enää ei riitä, että organisaatiot kehittävät pelkästään sisäisiä toimenpiteitä, kuten strategioita ja prosesseja. Toimittajien osallistaminen yhteistyöhön ja aktiiviseen kommunikointiin voidaan nähdä yhtä tärkeinä, ellei jopa tärkeämpinä asioina. Onkin siis tärkeää, että yrityksellä on sekä ulkoisia että sisäisiä toimenpiteitä, joilla materiaalivirrat saadaan mahdollisimman tasaisiksi. Hyvin toteutettuna riskienhallinta voi luoda yritykselle kilpailukykyä, ja parhaimmassa tapauksessa kilpailuetua.

Varsinkin puolijohdepula nosti esille organisaatioiden haavoittuvaisuudet. Puolijohdepulan aikana toimitusketjuhäiriöiden hallinnan rooli on noussut huomattavasti. Toimitusketjuhäiriöitä ei voi hallita samanlaisilla toimenpiteillä, kuin operatiivisia riskejä. Häiriöille kuuluisi olla omat toimenpiteet ja niiden hallintaprosessien pitäisi olla erilaisia kuin toimitusketjun riskienhallintaprosessin. Häiriöiden hallinnassa varsinkin reagointinopeus on kriittisessä roolissa. Mitä nopeammin häiriöihin pystytään reagoimaan ja palautumaan niistä sitä pienemmäksi tappiot todennäköisesti jäävät. Tärkeää on myös ymmärtää, että häiriöiden hallinta ei voi olla homogeenistä. Koska toimitusketjut eivät ole homogeenisiä, eivät niiden hallinta toimenpiteetkään voi olla homogeenisiä organisaatioissa.

Tämä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa haastateltavat henkilöt ovat suomalaisten teknologian kokoonpanoyritysten hankinnasta tai toimitusketjuista vastaavia työntekijöitä. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään, miten organisaatiot ovat yrittäneet hallita puolijohdepulaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yrityksillä on suuria eroja niin riskien- kuin häiriöidenhallinnassa. Haastateltavat henkilöt ymmärsivät riskienhallinnan tärkeyden, mutta resurssien niukkuus saattoi estää systemaattisemman riskienhallinnan toteutuksen. Haastateltavat yritykset myönsivät, että he eivät olleet tarpeeksi varautuneita näin laajaan saatavuusongelmaan. Organisaatioissa huomattiin nopeasti, että puolijohteiden saatavuuden heikkeneminen ei ollut mikään pieni juttu. Pelkkä tiivistynyt yhteistyö toimittajan kanssa tai varmuusvarastojen kasvattaminen ei riittänyt kattamaan saatavuushaasteiden aiheuttamia ongelmia. Markkinoilla alkoi aktiivinen uusien toimittajien etsintä. Puolijohdetoimittajan vaihtaminen ei kuitenkaan ole mikään helppo asia. Yleisesti kriittisimpien puolijohteiden kehitys on tehty yhdessä toimittajan kanssa ja niihin voi kuulua erilaisia softapaketteja. Kriittisimpien puolijohteiden kohdalla tiivistynyt yhteistyö toimittajan kanssa on voinut olla ainoa keino saada puolijohteita. Yritykset, jotka olivat varautuneet tähän, esimerkiksi varatoimittajilla, hyötyivät näistä päätöksistä. Tuloksista voidaan päätellä myös, että samat toimenpiteet toistuivat lähes kaikissa haastatteluissa. Keinot nähtiin tyydyttävinä, mutta kaikilla haastateltavilla yrityksillä puolijohteiden saatavuus heikkeni. Yleisesti oltiin kuitenkin tyytyväisiä siihen, että tuotantolinjat ovat pysyneet melko hyvin toiminnassa. Myös toimitusketjun riskienhallinnan ja häiriöidenhallinnan rooli nähtiin kasvavan huomattavasti tulevaisuudessa.