Imetyksen ja äidinmaidon kortisolipitoisuuden yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen

Abstract

Imetys on erityislaatuinen tapahtuma. Se tarjoaa äidille ja lapselle mahdollisuuden läheiseen vuorovaikutukseen ja ravitsee lasta tämän elämän ensi kuukausina. Aikaisemman tutkimuksen valossa näyttää siltä, että imetys edesauttaa äidin ja vauvan varhaisen suhteen muodostumista. Rintamaito sisältää myös bioaktiivisia tekijöitä, kuten niin kutsuttua stressihormoni kortisolia. Viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että rintamaidon kortisoli voi ohjelmoida jälkeläisen psykologista kehitystä, mutta aihetta on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Tähän mennessä rintamaidon kortisolin ja varhaisen vuorovaikutuksen laadun välistä yhteyttä ei ole tutkittu. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita siitä, millainen yhteys äidin rintamaidon kortisolipitoisuuden sekä äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laadun välillä on. Tutkitaan myös, onko imetyksen kesto yhteydessä vuorovaikutuksen laatuun. Lisäksi tarkastellaan tyttö- ja poikalasten, sekä ensi- ja uudelleensynnyttäjien välisisiä eroja. Aineisto on osa varhaisen stressin vaikutuksia tutkivaa FinnBrain-ikäkohorttitutkimusta. Tässä tutkimuksessa 111 äitiä antoi rintamaitonäytteen lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen ja/tai kuuden kuukauden ikäinen. Vuorovaikutuksen emotionaalinen saatavillaolo määritettiin havainnoimalla kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan leikkiä äitinsä kanssa. Tutkimuksessamme rintamaidon korkea kortisolipitoisuus oli yhteydessä lapsen vuorovaikutustilanteessa ilmentämään matalampaan responsiivisuuteen ja aloitteellisuuteen. Koko aineiston tasolla imetyksen kesto ei ollut yhteydessä vuorovaikutuksen laatuun. Ensisynnyttäjillä ja heidän lapsillaan pidempi imetys oli yhteydessä lapsen korkeampaan responsiivisuuteen. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan imetys ja rintamaidon kortisoli voivat ohjata lapsen psykososiaalista kehitystä. Imetys ei kuitenkaan näyttäydy ehtona äidin ja lapsen suotuisalle vuorovaikutukselle.