Toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmät aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä afasiassa

Abstract

Toiminnallinen kommunikointi on arjessa tapahtuvaa tarkoituksenmukaista ja tavoitteellista vuorovaikutusta, joka ei perustu pelkästään kielellisiin taitoihin vaan kokonaisvaltaiseen ja vastavuoroiseen kommunikointiin. Toiminnallinen kommunikointi voi vaikeutua esimerkiksi afasian seurauksena. Afasia on kielellisiin toimintoihin vaikuttava häiriö, jonka yleisin syy on aivoverenkiertohäiriö. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmiä afasian kuntoutustutkimuksissa on käytetty. Selvitimme lisäksi, oliko arviointimenetelmiä käytetty kuntoutusvaikutusten selvittämiseen sekä oliko arviointimenetelmien valintaa perusteltu ja jos oli, miten. Toteutimme kandidaatintutkielmamme systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Haimme artikkeleita PubMed-, APAPsycinfo- ja Linguistic and Language Behavior Abstracts -tietokannoista. Valitsimme aineistoomme vertaisarvioidut kuntoutustutkimukset, joissa oli arvioitu toiminnallista kommunikointia aikuisilla, joilla oli aivoverenkiertohäiriön jälkeinen afasia. Lopulliseen aineistoomme sisältyi 19 kuntoutustutkimusta. Katsaukseen sisältyneissä kuntoutustutkimuksissa toiminnallista kommunikointia arvioitiin 16 erilaisella menetelmällä. Käytetyimmät arviointimenetelmät olivat Communicative Effectiveness Index, Functional Communication Profile ja Therapy Outcome Measure. Toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmien valintaperusteet oli raportoitu kymmenessä tutkimuksessa, ja yleinen peruste oli esimerkiksi menetelmän korkea validiteetti. Kaikissa tutkimuksissa toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmiä käytettiin afasian kuntoutusvaikutusten selvittämiseen. Tutkielmamme tulosten perusteella toteamme, että toiminnallista kommunikointia arvioidaan monilla toisistaan eroavilla menetelmillä afasian kuntoutustutkimuksissa. Toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmät voivat antaa arvokasta tietoa kuntoutuksen vaikutuksista arjen toimintakykyyn, minkä takia niiden hyödyntäminen on tärkeää myös tulevaisuudessa. Jatkossa olisi tärkeää, että arviointimenetelmien valintaperusteet raportoidaan tarkasti, jotta kuntoutustutkimusten läpinäkyvyyttä voidaan edistää. Toiminnallisen kommunikoinnin arviointimenetelmät ovat keskeinen osa afasiatutkimusta ja -kuntoutusta, ja niiden kehittämiseen tulee keskittyä myös jatkossa.