Työhyvinvointi osana nykyajan työelämää. : Saavuttaako työhyvinvointi vuokratyöntekijät yhtä todennäköisesti kuin muut työntekijät?
1.01 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset788
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tehdä vertailevaa kvantitatiivista työhyvinvointitutkimusta
vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden välillä Suomen työelämässä. Tutkimuksen lähtökohtana
on työhyvinvoinnin merkitys, koska se on perusedellytys toimivalle työelämälle ja työntekijöiden
työkyvylle. Vuokratyöntekijöitä koskevat samat työlait kuin muita työntekijöitä, mutta he
työskentelevät samaan aikaan vähintään kahdelle yritykselle, mikä herättää huolen heidän
työhyvinvoinnistaan. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut esiin epäkohtia, joita vuokratyöntekijöiden
työpaikalla tapahtuu. Tämän vuoksi on tärkeää tehdä vertailevaa tutkimusta saaden tietoa, toteutuuko
työhyvinvointi samalla todennäköisyydellä vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden työpaikalla.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ensimmäisessä osiossa tarkastellaan työhyvinvointia, jota
alustetaan työhyvinvoinnin ja työhyvinvointitutkimuksen historian kautta. Työhyvinvoinnin historia
ulottuu 1920-luvulle asti, jolloin on tehty alkeellista stressitutkimusta. Suomessa on 1930-luvulta alkaen
säädetty työsuojelullisia lakeja. Nykyään puhutaan myös työn merkityksestä ja mielekkyydestä, joten
työ ei ole vain taloudellisen pääoman lähde. Luvussa määritellään kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja
keskitytään tutkimuksen keskeisiin osa-alueisiin eli organisaatioon ja johtamiseen niin kirjallisuuden
kuin aiempien tutkimusten kautta. Teorian toisessa luvussa käsitellään vuokratyötä yleisesti, Suomen
vuokratyötä sekä vuokratyön hyviä ja huonoja puolia, kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten valossa.
Tutkimustehtävänä on vertailla niitä työhyvinvoinnin osa-alueita, joihin voidaan vaikuttaa vain
organisaation ja johdon toimesta, joten työyhteisö ja työntekijän oma rooli on rajattu ulkopuolelle.
Tutkimuksen osa-alueina ovat työn hallinta eli oman työn tekemiseen vaikuttaminen sekä esihenkilön /
organisaation työhyvinvointiteot eli tasapuolinen kohtelu, organisaation työkykyteot sekä työn arviointi.
Nämä osa-alueet nousevat kirjallisuudessa ja aiemmissa tutkimuksissa olennaisesti esiin
työhyvinvoinnin edistäjinä. Tutkimustulosten mukaan nämä kaikki toteutuvat vuokratyöntekijöiden
työpaikalla epätodennäköisemmin kuin muiden työntekijöiden työpaikalla. Kaikista suurimmat erot
ovat työkykytekojen ja työn arvioinnin todennäköisyyden suhteen. Olennaisesti esiin nousee myös
alakohtaiset erot näiden asioiden toteutumisessa, huonoin tilanne on niillä aloilla, joilla
vuokratyöntekijöitä on eniten. Lisäksi vuorotyöllä voidaan todella olevan vaikutusta näiden
työhyvinvointiasioiden toteutumiseen. Tasapuolisen kohtelun kokemisessa ei ole suuria eroavaisuuksia
vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden välillä, mutta sukupuolten välinen ero on suuri naisten
ollessa miehiä epätodennäköisemmin samaa mieltä tasapuolisen kohtelun toteutumisesta. Lisäksi miehet
voivat naisia huomattavasti todennäköisemmin vaikuttaa omien työtehtäviensä sisältöö