Urheilusta opinpolulle – tavoitteellisen joukkuevoimistelun merkitys jatko-opintoihin hakeutumisessa

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee joukkuevoimistelijoiden ajatuksia jatko-opintosuunnitelmistaan, lajinsa antamista valmiuksista ja opeista, sekä näiden vaikutuksista toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tavoitteellisella kilpaurheilulla, etenkin kurinalaisena tunnettuna joukkuevoimistelulla merkitystä jatko-opintosuunnitelmien suuntaan, sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet suunnitelmiin. Lisäksi tarkastelen joukkuevoimistelun kautta opittuja taitoja ja niiden koettua hyötyä jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tutkimuksen idea lähti omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Voimistelijoiden jatko-opintosuunnitelmia ei ole tutkittu ennen, eli pyrin myös täyttämään tätä tutkimusaukkoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu motivaation tarkastelusta urheilun taustalla Ryanin ja Decin (1985) itsemääräämisteorian pohjalta sekä taitojen siirtovaikutuksen tarkastelusta. Lisäksi teoriassa käydään läpi mitä joukkuevoimistelu, kilpaurheilu ja huippu-urheilu ovat, millaisia suomalaisten nuorten jatko-opintosuunnitelmat ovat olleet sekä aikaisempaa tutkimusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Haastateltavina oli viisi joukkuevoimistelussa kansainvälisellä tasolla kilpailevaa lukiolaista nuorta, joilla kaikilla oli jatko-opintosuunnitelmia. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelusta kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksissa kävi ilmi kaikkien haastateltavien olevan varmoja haluavansa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Joukkuevoimistelijoiden vastauksissa korostui halu päästä opiskelemaan haastavia yliopistoaloja. Jatko-opintosuunnitelmien taustalla vaikuttavista tekijöistä mainittiin useimmin oma kiinnostus alaa kohtaan sekä omat vahvuudet. Lisäksi tuotiin esille opiskelupaikkakunnan viihtyisyys sekä mahdollisuus jatkaa voimistelua myös uudessa opiskelukaupungissa. Joukkuevoimistelu ei kuitenkaan itsessään näyttäytynyt haastattelujen perusteella olevan merkityksellinen tekijä jatko-opintosuunnitelmien taustalla. Joukkuevoimistelun kautta opituiksi taidoiksi nimettiin useimmiten tavoitteellisuus, yhteistyötaidot, paineensietokyky ja sinnikkyys. Etenkin ajanhallintataidot, koettiin hyödyllisiksi jatko-opinnoissa ja työelämässä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, ettei joukkuevoimistelulla ole suoraa vaikutusta jatko-opintosuunnitelmiin. Joukkuevoimistelijoilla voidaan tämän tutkimuksen perusteella todeta olevan korkeita tavoitteita jatko-opintosuunnitelmissaan, ja joukkuevoimistelun kautta opitut taidot koetaan hyödyllisiksi tulevaisuuden opinnoissa.