Hylätyt kirkot, kadonneet kellotapulit. : Rakennuksia ja rakenteita ristiretkiajan kristillisissä kalmistoissa.

dc.contributor.authorKallio, Aliisa
dc.contributor.departmentfi=Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos|en=School of History, Cultural Research and Art Studies|-
dc.contributor.facultyfi=Humanistinen tiedekunta|en=Faculty of Humanities|-
dc.contributor.studysubjectfi=Arkeologia|en=Archaeology|-
dc.date.accessioned2017-09-11T12:41:10Z
dc.date.available2017-09-11T12:41:10Z
dc.date.issued2017-09-11
dc.description.abstractTutkimukseni käsittelee ristiretkiaikaisten kalmistojen yhteydestä löydettyjen rakennusten jäännöksiä. Päähuomioni on kahdessa varsinaissuomalaisessa muinaisjäännöksessä, Liedon Sauvalan Ristinpellossa ja Nousiaisten Moision Myllymäessä, joista on löydetty kellotapuleiksi tulkittujen rakennusten paalunsijoista muodostuvat perustukset. Vertailukohteenani on Kaarinan Ravattulan Ristimäki, josta tunnetaan 1100–1200-lukujen vaihteeseen ajoittuva kirkkorakennus. Tutkimuksessani etsin ennen kaikkea vastausta kysymykseen, ovatko Liedon Ristinpellon ja Nousiaisten Myllymäen rakennusten perustukset peräisin kellotapuleista, kuten arkeologi Nils Cleve on aikoinaan esittänyt. Rakenteet voisivat viitata myös kirkkorakennuksiin. Kyseinen tulkinta on noussut ajankohtaiseksi Kaarinan Ravattulan Ristimäen tutkimusten myötä 2010-luvulla. Ensimmäisiä kristillisiä rakennuksia ovat olleet erilaisten kristittyjen yhteisöjen rakennuttamat talo-, kylä- ja yksityiskirkot, joita on ollut maassamme lukuisia ennen seurakuntajärjestelmän vakiintumista 1230-luvulta eteenpäin. Suomesta on löydetty tähän mennessä kuitenkin vain yksi ristiretkiajan ja historiallisen ajan taitteeseen ajoittuva kirkko, joka on todennäköisesti ollut kivijalan päälle perustettu hirsisalvosrakennus. Nousiaisten Myllymäen ja Liedon Ristinpellon kaivauksilla 1930–40-luvuilla kaivettiin esiin paalunsijoista muodostuvat neliömäiset perustukset, jotka muotonsa ja poikkeuksellisen rakenteensa perusteella tulkittiin kellotapulien perustuksiksi. Paalurakennukset ovat kuitenkin olleet Ruotsissa hyvin yleisiä ja maan varhaisimmat kirkkorakennukset näyttäisivätkin olleen sauvakirkkoja. Suomessa on käytetty mahdollisesti jo rautakauden lopulla paalujen varaan rakennettavaa varhopatsastekniikkaa. Perusteita löytyy kellotapuli -tulkinnan kyseenalaistamiseksi. Muotonsa ja rakenteensa perusteella Ristinpellon ja Myllymäen rakennuksille löytyy vertailuaineistoa Ruotsin varhaisista kirkkokohteista. Ristinpellon ja Myllymäen rakennukset ovat saattaneet olla sauva- tai varhopatsastekniikalla toteutettuja kirkkorakennuksia. Ristinpellon ja Ravattulan Ristimäen kalmistokohteiden voi todeta muistuttavan monelta osin toisiaan ja Ristinpellon osalta kirkkorakennus voisi olla kellotapulia todennäköisempi tulkinta. Toisaalta sekä Ristinpellon ja Myllymäen rakennukset saattavat olla ajoitukseltaan kalmistoa myöhäisempiä.-
dc.format.contentabstractOnly-
dc.identifier.olddbid160312
dc.identifier.oldhandle10024/143744
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/4496
dc.language.isofin-
dc.publisherfi=Turun yliopisto|en=University of Turku|-
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/143744
dc.titleHylätyt kirkot, kadonneet kellotapulit. : Rakennuksia ja rakenteita ristiretkiajan kristillisissä kalmistoissa.-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|-

Tiedostot