Uudet oppimisympäristöt ja niiden pedagoginen soveltuvuus alkuopetuksessa

Abstract

Suomessa rakennetaan tällä hetkellä kovaa vauhtia uusia kouluja. Uusiin koulurakennuksiin rakennetaan uudenlaisia oppimisympäristöjä, joissa ei perinteiseen tapaan ole enää yksittäisiä luokkahuoneita käytävien varsilla. Uudet oppimisympäristöt sen sijaan muodostuvat suuremmista avoimista tiloista, joissa korostetaan oppilaiden itseohjautuvuutta sekä yhteisöllisyyttä. Parin viime vuoden aikana uudet oppimisympäristöt ovat olleet vahvasti esillä mediassa, jossa ne ovat herättäneet valtavasti keskustelua ja arvostelua. Uusia oppimisympäristöjä kuvataan kaoottisiksi avokonttorikouluiksi, joissa oppilaiden työrauhaa ei voida taata.

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia uudet oppimisympäristöt ovat Reenilän koulussa ja minkälainen niiden pedagoginen soveltuvuus on alkuopetuksen kontekstissa. Lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, kuinka uusia oppimisympäristöjä käytännössä hyödynnetään, eli ovatko uudessa oppimisympäristössä työskentelevät opettajat omaksuneet uudenlaisia toimintatapoja, joissa avoimuutta ja ympäristön muunneltavuutta todella hyödynnetään. Tutkimuksemme toteutettiin alkuopetuksen korttelissa. Aineistomme koostui havainnointi- ja haastatteluaineiston lisäksi koulun tiloista ja huonekaluista ottamistamme valokuvista. Havainnointia toteutettiin sekä ulkopuolisena että osallistuvana havainnointina. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Teemahaastatteluiden lisäksi toteutimme avoimia haastatteluja vapaamuotoisten keskusteluiden muodossa oppituntien jälkeen.

Tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat erittäin tyytyväisiä uudessa oppimisympäristössä muun muassa sen värimaailmaan ja esteettisyyteen sekä siihen, että huonekalut, välineet ja materiaalit ovat puhtaita ja uusia. Uuden oppimisympäristön pedagoginen soveltuvuus alkuopetuksessa näyttäytyi monimutkaisena asiana. Muunneltavuus ja toimiva teknologia koettiin hyväksi. Opettajat peräänkuuluttivat työrauhan merkitystä, jota heikentää alkuopetuksessa muun muassa näkyvyys kotiluokasta muualle kortteliin sekä meluhaitat. Yhteiskäyttötilojen hyödyntämiseen toivottiin yhteisiä käytäntöjä, jolloin kaikki pääsisivät niitä arjessa käyttämään. Ergonomiasta huolehtiminen lisää opettajan työtä, ja omia pöytäpaikkoja jäätiin kaipaamaan kaikille oppilaille. Säilytystilaa ja paikkoja oppilaiden taideilmaisulle oli niukasti, mikä koettiin huonona asiana.

Uusissa oppimisympäristöissä on paljon hyvää, mutta myös huomioitavia asioita. Uusia kouluja suunniteltaessa olisi suunnitteluprosessiin otettava opettajat mukaan. Materiaalivalintoihin on kiinnitettävä huomiota, jotta ne palvelevat käyttäjiään mahdollisimman pitkään.