”Ollaan lääkäri ensisijaisesti ja joidenkin vaan täytyy sitten olla johtajia” : Nuorten lääkärien näkemyksiä ja kokemuksia lääkärijohtajista

Abstract

Terveydenhuolto nojaa henkilöstöintensiivisenä alana taitaviin työntekijöihinsä. Yksi keskeinen ammattiryhmä terveydenhuollossa on lääkärit. Terveydenhuollon kentällä on tyypillistä, että lääkäreitä, varsinkin nuoria, erikoistuvia lääkäreitä johtavat kokeneemmat erikoislääkärit. Lääkärien johtaminen on tyyppiesimerkki asiantuntijaorganisaatioiden johtamisesta. Keskellä suomalaisen terveydenhuollon valtavia organisaatiomuutoksia, kuten hyvinvointialueuudistusta, on tärkeää ymmärtää, minkälaista lääkärijohtaminen Suomessa on.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää nuorten, erikoistuvien lääkärien näkemyksiä ja kokemuksia heidän lääkärijohtajistaan. Lääkärijohtamista on tutkittu sekä Suomessa että kansain- välisesti laajasti muun muassa haastattelemalla lääkärijohtajien kokemuksia ja näkemyksiä lääkärijohtamisesta. Sen sijaan heidän johdettaviensa kokemuksia tutkivaa tutkimustietoa on paljon niukemmin. Tämän tutkielman onkin tarkoitus tuoda lisätietoa johdettavien näkökulmasta ja selvittää lääkärijohtajien lähellä työskentelevien ajatuksia johtajistaan.

Tämä tutkielma koostuu teoreettisesta viitekehyksestä, joka rakentuu lääkärijohtamisen ympärille. Lääkärin ammattia tutkitaan asiantuntija-ammattina sekä johtajaroolin kautta. Toisen teoreettisen pääluvun muodostaa Quinnin johtamisroolimalli, jota puolestaan on hyödynnetty tämän tutkielman haastatteluissa. Tutkielma on aineistolähtöinen, mutta Quinnin johtamisrooli- mallin tarkoituksena on ollut johdatella haastateltavat johtamisen monipuoliseen maailmaan. Tutkielmassa haastateltiin viittä nuorta, erikoistuvaa lääkäriä teemahaastattelun menetelmällä. Teemahaastattelun runkona käytettiin Quinnin johtamisroolimallia. Heidän haastatteluista muodostunutta aineistoa analysoitiin puolestaan sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkielman tulokset paljastavat, että nuoret, erikoistuvat lääkärit tunnistavat hyvin lääkäri- johtajien asiantuntija-johtajakaksoisroolin ja korostavat näistä erityisesti lääkärin asiantuntija- roolia. Tutkielmassa havaitaan myös, että nuorten lääkärien näkemysten perusteella heidän lääkärijohtajiensa ensisijainen kiinnostus on kliinisessä potilastyössä johtamisen sijaan. Nuoret lääkärit kokevat lisäksi, että monet lääkärijohtajat ovat ajautuneet tai heidät on suostuteltu lääkäri- johtajiksi sen sijaan, että he olisivat erityisesti pyrkineet johtajauralle. Lääkärijohtajien havaitaan toimivan roolimallina monelle nuorelle lääkärille. Lääkärijohtajien voidaan todeta olevan myös varsin lähellä johdettaviaan, eikä lääkärijohtajien kohdalla ainakaan enää nykyisin voida puhua merkittävästä hierarkkisuudesta lähijohtamisessa. Lääkärijohtajien havaitaan myös suhtautuvan positiivisesti jatkuvaan oppimiseen ja kouluttautumiseen.