Interventiot raskaudenaikaisen tupakoinnin lopettamiseksi

Abstract

Raskaudenaikainen tupakointi on maailmanlaajuinen ongelma niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Suomessa nuorten naisten tupakointi on muita Pohjoismaita yleisempää ja raskaudenaikaista tupakointia on Suomessa muita Pohjoismaita enemmän. Raskaudenaikainen tupakointi lisää raskauskomplikaatioiden riskiä ja aiheuttaa haittaa kehittyvälle sikiölle. Tupakointi onkin suurin yksittäinen, hoidettavissa oleva negatiivinen tekijä raskauden ennusteen kannalta.

Raskaudenaikaisen tupakoinnin lopettamiseksi on kokeiltu ja tutkittu erilaisia interventioita. Nämä voidaan jakaa farmakologisiin ja psykososiaalisiin interventioihin. Farmakologiset interventiot yrittävät auttaa tupakoinnin lopettamisessa lääkkeellisesti, kuten nikotiinikorvaushoidon avulla. Psykososiaaliset interventiot yrittävät lisätä yksilötasolla motivaatiota tupakoinnin lopettamiseksi tai auttaa tupakoimattomuuden saavuttamisessa ei-lääkkeellisesti, kuten ohjaamalla, neuvomalla, terveyskasvattamalla ja tukemalla.

Farmakologiset interventiot ovat raskauden aikana eettisesti hankalia, sillä niihin liittyy tai voi liittyä sikiötoksisuutta tai muuta haittaa raskaudelle. Nikotiinikorvaushoitoa on käytetty raskaudenaikaisen tupakoinnin lopettamisen apuna, ja monissa maissa sillä on indikaatio käyttöön raskauden aikana, jos tupakointi on runsasta ja muilla interventioilla ei olla saatu tarvittavaa muutosta aikaan. Nikotiinikorvaushoito on osoitettu tehokkaaksi avuksi tupakoinnin lopettamiseksi, mutta näyttö edullisista vaikutuksista raskauden etenemisen ja sikiön kannalta puuttuu. Bupropionia ja varenikliinia ei toistaiseksi ole käytetty puuttuvan tutkimustiedon vuoksi.

Psykososiaaliset interventiot ovat enemmän tutkittuja ja niihin ei liity tiettävästi haittavaikutuksia. Psykososiaalisten interventioiden myönteisistä vaikutuksista sikiön kehittymiseen ja raskauden etenemiseen on tutkimusnäyttöä. Ohjaus ja neuvonta -interventioiden tehokkuudesta on varminta näyttöä ja niitä on myös tutkittu eniten. Kannustininterventiolla on myös saavutettu hyviä tuloksia.

Varsinkin psykososiaalisten interventioiden suhteen tutkimukset ovat hyvin heterogeenisiä, ja tämän vuoksi selkeää parasta mahdollista interventiomuotoa ei tällä hetkellä ole. Todennäköisesti tehokkainta on käyttää kombinaatiointerventiota, jossa on yhdistelty useaa interventiota eri luokista. Toistaiseksi kombinaatiointerventioista ei ole vertailututkimusta, jonka perusteella kombinaation voisi valita. Lisää tutkimustietoa eri interventiomenetelmien vaikuttavuudesta ja näiden kombinaatioista tarvitaan.