Euroopan unionin jäsenvaltioiden kaupallisten monopolien toimiala ja rajat sekä jäsenvaltioiden välisen tuonnin rajoitukset : Erityisesti Suomen alkoholiyhtiön vähittäismyyntimonopolin kontekstissa

Abstract

Tutkielman aiheena on Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kaupalliset monopolit ja näiden toiminnalle Unionin oikeussääntöjen valossa asetetut rajat. Lisäksi selvennetään tuonnin rajoitusten ja monopolisäännöksien välistä suhdetta: mitä jäsenvaltion kaupallista monopolia koskevia kansallisia oikeussääntöjä olisi tulkittava monopoleja koskevien Unionin oikeussääntöjen valossa, ja toisaalta mitä monopolin toimintaan liittyviä oikeussääntöjä olisi tutkittava tuonnin rajoituksia koskevien Unionin oikeussääntöjen valossa. Tutkimuksessa selvinneiden mittapuiden perusteella arvioidaan Suomen valtion alkoholiyhtiön toimintaa sekä sitä, millä tavoin tämän kansallisen monopolin toimintaa tulisi muuttaa Unionin oikeussääntöjen valossa, erityisesti alkoholituotteiden rajat ylittävän etämyynnin osalta. Pääasiallisena tutkimusmetodina käytettiin kansallisen sekä eurooppaoikeuden lainopillista tutkimusta. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostivat Unionin oikeussäännöt koskien jäsenvaltioiden kaupallisia monopoleja sekä tavaroiden vapaata liikkuvuutta erityisesti tuonnin osalta, ja kansallinen alkoholilainsäädäntö. Lisäksi tärkeää tutkimusmateriaalia olivat Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöt koskien mainittuja Unionin oikeussääntöjä, sekä kansallisten tuomioistuinten ratkaisut koskien alkoholin rajat ylittävää etämyyntiä. Tutkimuksessa perehdyttiin lisäksi Unionin oikeuskäytäntöön sekä kansallista lainsäädäntöä koskevaan kirjallisuuteen ja muihin julkaisuihin. Tutkimuksessa havaittiin, että Suomen alkoholilailla perustetun valtion alkoholiyhtiön toiminnan olemassaolo voidaan kokonaisuudessaan asettaa kyseenalaiseksi asiaa koskevien Unionin oikeussääntöjen valossa. Lisäksi havaittiin, että vaikka tätä monopolia pidettäisiin Unionin oikeussääntöjen mukaisena, tulisi kansallista lakia muokata erityisesti alkoholilain vähittäismyyntilupajärjestelmään kuuluvien valtion alkoholiyhtiön vähittäismyyntimonopolista säädettyjen poikkeusten, erityisesti tähän liittyvän kiinteän myyntipaikan vaatimuksen osalta ja toiseksi niin kutsutun käsityöläisolutpoikkeuksen osalta. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, ettei rajat ylittävän etämyynnin kieltäminen valtion alkoholiyhtiön vähittäismyyntimonopoliin kuuluvana toimintana ole johdonmukainen ja selkeä toimintatapa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että alkoholituotteiden tilaamista toisista jäsenvaltioista ja alkoholituotteiden vähittäismyyntiä Suomessa olisi käsiteltävä toisistaan erillisinä toimintoina omistusoikeuden siirtymiseen liittyvien yleisten periaatteiden mukaisesti riippuen käytetystä kauppatavasta.