Objektiivisen neuropsykologisen toimintakyvyn yhteys yleiseen toimintakykyyn ja subjektiiviseen toipumiseen aivovamman jälkeen

Abstract

Aivovammat ovat kansanterveydellisesti merkittävä ongelma sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti aiheuttaen mm. neuropsykologisen toimintakyvyn muutoksia, kuten keskittymis- ja muistivaikeuksia. Neuropsykologisen toimintakyvyn yhteyksiä muihin toipumisen osa-alueisiin aivovamman jälkeen tunnetaan kuitenkin toistaiseksi vielä heikosti. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin neuropsykologisen toimintakyvyn yhteyksiä yleisen toimintakykyyn, oireiluun, terveyteen liittyvään elämänlaatuun, sekä koettuun psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen suomalaisilla aivovammapotilailla. Tutkittavat (n = 158) olivat suomalaisia 18–91-vuotiaita aikuisia, joilla oli 6–12 kuukautta aiemmin diagnosoitu lievä, keskivaikea tai vaikea aivovamma. Neuropsykologista toimintakykyä arvioitiin CANTAB-testipatteriston tarkkaavaisuutta, psykomotorista nopeutta, visuaalista muistia ja toiminnanohjausta kartoittavien osatestien avulla. Oireilua, terveyteen liittyvää elämänlaatua ja koettua terveyttä mitattiin itsearviointilomakkeiden avulla ja yleistä toimintakykyä strukturoidun haastattelun avulla. Neuropsykologisen toimintakyvyn yhteyksiä eri toipumisen osa-alueisiin mallinnettiin regressiomallien avulla, joissa neuropsykologiset testitulokset olivat selittäviä ja yleistä toimintakykyä, oireilua, terveyteen liittyvää elämänlaatua ja koettua terveyttä kartoittavat toipumismittarit selitettäviä muuttujia. Regressiomallien perusteella erityisen tärkeäksi tekijäksi nousi psykomotorinen reaktioaika, joka oli yhteydessä kaikkiin toipumisen osa- alueisiin. Psykomotorisen reaktioajan lisäksi tarkkaavaisuus oli yhteydessä terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja visuaalinen muisti koettuun fyysiseen terveyteen. Lisäksi havaittiin, että heikompaan yleiseen toimintakykyyn oli yhteydessä vain kyky säädellä joustavasti tarkkaavaisuutta, kun taas parempaan yleiseen toimintakykyyn oli yhteydessä ainoastaan psykomotorinen reaktioaika. Saadut tulokset siis viittaavat siihen, että alempaan ja korkeampaan yleiseen toimintakykyyn on yhteydessä eri neuropsykologisen toimintakyvyn osa-alueet. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen perusteella psykomotorinen reaktioaika heijastelee laaja-alaisesti aivovamman jälkeistä toipumista. Tätä saattaa selittää se, että reaktioaikamittarit voivat olla erityisen herkkiä aivovammalle tyypillisten hermoratavaurioiden aiheuttamille muutoksille. Jatkotutkimus laajemmalla neuropsykologisella testipatteristolla sekä herkemmällä yleisen toimintakyvyn mittarilla on kuitenkin tarpeen tulosten yleistettävyyden ja aivovamman jälkeisen toipumisen kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen kannalta.