Digitaalisen liiketoiminnan tulon verotusoikeuden jakautuminen yhtiön asuinvaltion ja tulon lähdevaltion välillä

Abstract

Tutkielman aiheena on yhtiöiden digitaalisen liiketoiminnan tulon verotusoikeuden jakautuminen yhtiön kotivaltion ja tulon lähdevaltion välillä. Kansainvälisten verotussääntöjen heikko soveltuminen digitaalisesta toiminnasta saatuun liiketoiminnan tuloon on jo pitkään ollut keskustelun aiheena. Nykyisten sääntöjen huonon soveltumisen lisäksi valtioiden kasvanut tulontarve on johtanut useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin verohankkeisiin verotusoikeuden jakamiseksi uudelleen juuri digitaalisen liiketoiminnan tulon osalta.

Tutkielma on lainopillinen ja se käsittelee digitaalisen liiketoiminnan käsitettä, nykyisiä digitaalisen liiketoiminnan tulon verotusoikeuden jakautumisen sääntöjä sekä tämän hetken keskeisimpiä kehityshankkeita. Kehityshankkeista tutkielman pääpaino on varsinkin OECD:n voitonsiirtelyä ja veropohjan murenemista käsittelevässä hankkeessa, jonka yksi toimenpiteistä käsittelee digitaalisen talouden ongelmia. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa toimivat OECD:n raportit ja muut OECD:n hanketta käsittelevät tekstit. Lisäksi tutkielmassa on käytetty lähteinä kansainvälistä oikeutta ja digitaalista liiketoimintaa ja sen verotusta käsittelevä oikeuskirjallisuuta sekä EU:n verotusta käsitteleviä raportteja ja ehdotuksia.

Digitaalinen liiketoiminta on aiheuttanut merkittäviä muutoksia liiketoiminnassa, mikä on vaikuttanut myös verotulojen jakautumiseen. Tämän takia on lähes välttämätöntä, että myös liiketoiminnan verotukseen kohdistuvia säännöksiä muutetaan. Vaikka valtiot ovatkin pitkälti yksimielisiä, että muutos on tarpeellinen, on vielä epäselvää, johtavatko kansainväliset hankkeet varsinaisiin toimiin. Hankkeiden epäonnistumisesta taas seuraisi mitä todennäköisimmin valtioiden yksipuolisten toimien merkittävään lisääntymiseen, mitä on pidetty ongelmallisena.