Vanhempien parisuhdetyytyväisyys lapsen syntymän jälkeen ja sen yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin kolmen vuoden iässä

Abstract

Sosiaalisen kompetenssin eli sosiaalisen kyvykkyyden kehitys alkaa jo varhaislapsuudessa. Lapsi oppii sosiaalisia taitoja sekä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyä vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Aiemmassa kirjallisuudessa parisuhdetyytyväisyyden taso on yhdistetty vanhemmuuden laatuun ja perheen ilmapiiriin, joiden taas on havaittu olevan yhteydessä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Aiemmat tutkimukset vanhempien parisuhdetyytyväisyyden yhteydestä lapseen ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä lapsen sisäänpäin ja ulospäin suuntautuviin oireisiin. Yhteyttä sosiaaliseen kompetenssiin on tutkittu selvästi vähemmän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhempien parisuhdetyytyväisyys on yhteydessä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Äiti ja isä luokiteltiin joko tyytyväiseksi tai tyytymättömäksi, jonka jälkeen parisuhdetyytyväisyyden yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin tarkasteltiin äidin parisuhdetyytyväisyyden (n = 677) ja isän parisuhdetyytyväisyyden (n = 677) osalta erikseen. Dyadiseen tarkasteluun mukaan otettiin parit, joissa joko molemmat vanhemmat olivat tyytyväisiä tai tyytymättömiä (n = 565). Äidin, isän ja dyadisen tason parisuhdetyytyväisyyden yhteyttä selvitettiin lapsen sosiaaliseen kompetenssiin kolmella hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysilla, joissa sisarusten lukumäärä kontrolloitiin. Lisäksi lineaarisilla regressiomalleilla tutkittiin, moderoiko sisarusten määrä vanhempien parisuhdetyytyväisyyden yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien parisuhdetyytyväisyyttä mitattiin Revised Dyadic Adjustment Scale -kyselylomakkeella (RDAS) lapsen neljän kuukauden iässä. Lapsen sosiaalista kompetenssia mitattiin Monitahoarviointi lapsen sosiaalisesta kompetenssista -kyselylomakkeella (MASK) lapsen ollessa kolmevuotias. Tutkimuksessa vanhemmat täyttivät lapsen prososiaalisuutta ja antisosiaalisuutta arvioivan MASK-kyselylomakkeen. Tutkimuksessa havaittiin äidin, isän ja dyadisen parisuhdetyytymättömyyden olevan yhteydessä lapsen korkeampiin pisteisiin antisosiaalisuudesta, kun sisarusten lukumäärä kontrolloitiin. Dyadinen parisuhdetyytymättömyys selitti lapsen antisosiaalisuutta enemmän kuin vain äidin tai isän parisuhdetyytymättömyys. Yhteyttä parisuhdetyytyväisyyden ja lapsen prososiaalisuuden välillä ei havaittu. Sisarusten määrä oli yhteydessä sekä parisuhdetyytyväisyyteen että lapsen antisosiaalisuuteen, mutta yhdysvaikutusta ei havaittu. Tulosten perusteella parisuhdetyytymättömyys vaikuttaisi olevan itsenäinen riskitekijä lapsen antisosiaalisuudelle etenkin, kun molemmat vanhemmat raportoivat sitä. Parisuhdetyytymättömyys selitti kuitenkin vain pienen osan lapsen antisosiaalisuuden vaihtelusta, sillä siihen todennäköisesti vaikuttaa moni muukin asia. Tulosten perusteella vanhemmuutta tukevien interventioiden yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin olisi hyvä selvittää.