Rakennuksen vähähiilisyyden ja elinkaariominaisuuksien sääntely : Erityisesti sääntelyn vaikuttavuudesta rakennustuotteiden sääntelyyn

Abstract

Uuden rakentamislain säätämisen myötä rakentamishankkeeseen ryhtyvä velvoitetaan suunnittelemaan ja rakentamaan rakennus vähähiiliseksi (rakentamislaki 38 §) sekä elinkaarimaisuuksiltaan ekologiseksi ja tekniseltä käyttöiältään pitkäikäiseksi (39 §). Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten rakennustuotteita koskeva sääntelykokonaisuus muuttuu rakentamislain myötä ja mitkä merkitys sääntelyllä on rakennustuotteiden sääntelylle. Tutkielmassa käytetään sekä lainopillista metodia että arviointi- ja ohjauskeinotutkimuksen metodia. Keskeinen lähdeaineisto muodostuu rakennustuotteita ja rakentamista koskevasta lainsäädännöstä, lainsäädännön esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Tutkielman tarkastelun keskiössä on ilmastoselvityksen, vähähiilisyyden arvioinnin sekä materiaaliselosteen soveltuvuus. Lisäksi tutkielmassa otetaan kantaa ilmastoselvityksen, vähähiilisyyden arvioinnin sekä materiaaliselosteen oikeudelliseen sitovuuteen sekä sääntelyn vaikutuksiin rakennustuotteille. Samalla tutkielmassa käsitellään rakennuksen elinkaariominaisuuksien vaikutuksia rakennustuotteille ja nostetaan esiin rakennustuotteiden uudelleenkäyttöön liittyviä haasteita. Tutkielmassa korostuu ilmastoselvityksen sekä vähähiilisyyden arvioinnissa ajoituksen ongelmallisuus ja ongelman ratkaisemiseksi ilmastoselvityksen laadinta tulisi ajallisesti siirtää rakennuksen lopputarkastuksen yhteyteen, tai vaihtoehtoisesti ilmastoselvitykseen tulisi soveltaa materiaaliselosteen yhteydessä säädettyjä materiaaliselosteen päivittämiseen liittyviä säännöksiä. Lisäksi rakennuksen elinkaariominaisuuksien yhteydessä korostuu rakennustuotteiden uudelleenkäytön ongelmat. Rakennustuotteiden uudelleenkäytön edistämiseksi rakennuksen elinkaariominaisuuksien sääntely ei yksistään riitä, vaan sääntelyä tulisi laajemmin kehittää.