Korkeimman oikeuden vuosina 2010–2016 antamista seksuaalirikostuomioiden perusteluista

dc.contributorYleinen oikeustiede-
dc.contributor.authorNaumanen, Mia
dc.contributor.departmentfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.facultyfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.studysubjectfi=Oikeustiede, OTM-tutkinto|en=Law, Master of Laws|
dc.date.accessioned2017-06-22T11:23:20Z
dc.date.available2017-06-22T11:23:20Z
dc.date.issued2017-06-22
dc.description.abstractTutkielman keskiössä on sen tarkasteleminen, miten korkein oikeus on vuosina 2010 – 2016 perustellut antamansa ennakkoratkaisut, jotka ovat koskeneet raiskausta, törkeää raiskausta, seksuaalista hyväksikäyttöä tai pakottamista sukupuoliyhteyteen. Tutkielman aineistoon kuuluu kuusi oikeustapausta, joista kaksi käsittelee raiskausta. Kolme ennakkoratkaisua koskee seksuaalista hyväksikäyttöä, ja yksi pakottamista sukupuoliyhteyteen, joka on rikosnimikkeenä poistettu voimassaolevasta rikoslaista. Tutkielmassa on kiinnitetty huomiota seksuaalisen väkivallan sukupuolittuneeseen luonteeseen. Tutkielman lähtökohtana ja metodina on diskurssianalyyttinen lähestymistapa, jonka avulla tarkastellaan sitä, millaisella kielenkäytöllä korkein oikeus on tehnyt ennakkoratkaisut ymmärrettäväksi yleisölle sekä asianosaisille. Diskurssianalyysin valitseminen menetelmäksi edellyttää lähtökohdaksi käsitystä, jonka mukaan tuomioistuimen käyttämä kieli ei ole automaattisesti objektiivisempaa kuin muukaan viranomaiskieli. Keskeisellä sijalla ovat optimaalisten perustelujen tunnusmerkit ja se, miten nämä piirteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa ennakkoratkaisuissa. Tutkielman aineistoon kuuluu keskenään hyvin erilaisia ennakkoratkaisuja. Korkein oikeus on pääsääntöisesti perustellut aineistoon kuuluvat ennakkoratkaisut laadukkaasti, seikkaperäisesti sekä rationaalisesti käyttäen pro et contra-argumentointia. Perustelut täyttävät lainsäädännön tuomion perusteluille asettamat vähimmäisvaatimukset ja ratkaisukäytäntö on muovautunut rikoslain esitöitä vastaavaksi. Joiltain osin korkeimman oikeuden kannanotot tarpeettomasti ylläpitävät patriarkaalista ideologiaa, mutta kokonaisuudessaan korkein oikeus puolustaa koherentilla tavalla yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Pääsääntöisesti korkein oikeus luo johdonmukaisen perustelujen ketjun argumentoinnillaan. Perustelujen narratiiviin jäävät epäjatkuvuuskohdat ovat ainoastaan yksittäisiä. Korkeimman oikeuden soisi tulevaisuudessa antavan myös avoimen arvosidonnaisia kannanottoja koskien rangaistuskäytäntöä seksuaalirikoksissa.-
dc.description.notificationSiirretty Doriasta
dc.format.contentabstractOnly
dc.identifier.olddbid153064
dc.identifier.oldhandle10024/136594
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/6172
dc.language.isofin-
dc.publisherfi=Turun yliopisto|en=University of Turku|
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/136594
dc.titleKorkeimman oikeuden vuosina 2010–2016 antamista seksuaalirikostuomioiden perusteluista-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot